Jymyhistoria

1909

Voimistelu- ja urheiluseura Sotkamon Jymy ry. perustetaan 14. maaliskuuta Sotkamon nuorisoseuran kokouksessa Rientolassa. Pesäpallon harrastaminen alkoi Sotkamossa 1930-luvun alkupuolella, ja vuonna 1935 seura osallistui ensimmäisen kerran alueelliseen kilpailutoimintaan. Kotiottelut pelattiin Akkoniemen kentällä. Kilpailuottelut keskeytyivät sodan ajaksi, mutta laji oli saanut jalansijan paikkakunnalla.

Kuvassa Jymyn vuoden 1963 joukkuetta Sotkamon keskuskentällä. Nykyisin paikalla kohoaa Hiukan pesäpallostadion.

1945 – 1947

Sodan päätyttyä alkaa rynnistys pesäpallon pariin: Jymy voitti kaikki piirin mestaruudet mies-, nais- ja juniorisarjoissa. Hiukan rannan tuntumaan rakennettiin talkoilla urheilukenttä, jolle pohjatyö oli tehty jo ennen sotaa. Jymy siirtyy pelaamaan kotiottelunsa Hiukkaan, voitti maakuntasarjan, teki ensimmäisen vierailunsa Suomensarjaan vuonna 1946 ja nousi sinne pysyvästi vuotta myöhemmin.

1948 – 1956

Jymy sijoittui vuosi toisensa jälkeen suomensarjalohkossaan neljän parhaan joukkoon ja pääsi kolmesti karsimaan paikasta mestaruussarjaan, mutta nousu kariutui joka kerta kalkkiviikoilla. Juniorimenestys antoi esimakua tulevasta: A-pojat ylsivät neljän parhaan joukkoon vuosina 1949, 1956 ja 1957.

Kuvassa kesän 1963 mestaruusjoukkueen pelinjohto: Martti Heikkinen, Yrjö Heinänen ja Jarmo Hakkarainen.

1957

Seuran vahvasta toiminnasta kertoi poikkeuksellinen tilanne: Jymyllä oli kaksi joukkuetta suomensarjassa. Ykkösjoukkue voitti suomensarjan pohjoislohkon ilman tappioita ja nousi ensimmäisen kerran SM-sarjaan. Joukkueessa pelasivat Paavo Hietanen, Martti Keskitalo, Rauno Niskanen, Jarmo Hakkarainen, Yrjö Huusko, Seppo Mustonen, Mauno Riekki, Jaakko Vartiainen, Tauno Korhonen, Matti Korhonen, Martti A. Korhonen ja Martti J. Korhonen. Huoltajana ja joukkueenjohtajana toimi Yrjö Heinänen

1958

Jymy vahvistui SM-sarjakaudelle Kuopiosta siirtyvällä Lauri Reinikaisella, joka valittiin myös ensimmäisenä seuran edustajana miesten Itä-Länteen. Ensimmäisessä SM-sarjaottelussaan Nurmon Haalin kentällä Jymy pelasi tasapelin 3–3 isäntien kanssa. Joukkue esiintyi koko kauden pirteästi ja ylsi 15 joukkueen sarjassa peräti kahdeksanneksi.

1959 – 1961

Hyvistä otteista huolimatta sotkamolaiset eivät pystyneet vakiinnuttamaan sarjapaikkaansa ja sijoitukset heikkenivät. Kaudelle 1960 joukkueeseen liittyi Kouvolasta Pasi Vuorinen. Joukkueen lukkari Paavo Hietanen siirtyi vuoden 1960 jälkeen HoNsU:n paitaan. Seuraavalla kaudella Jymy romahti jumboksi ja putosi suomensarjaan.

Kuvassa: Matti Korhonen oli yksi kesän 1963 Jymyn pelaajista, joka valittiin arvo-otteluun edustamaan Itää.

1962

Joukkue uudistui ja nuorentui. Seppo Kerttula siirtyi Muhokselta Jymyn lukkariksi. Jymy voitti suomensarjan pohjoislohkon puhtaalla pelillä ja varmisti paluun SM-sarjaan toiseksi viimeisellä kierroksella Halsualla. Martti Heikkisen valmentamat A-pojat voittivat seuran ensimmäisen Suomen mestaruuden päihittämällä Heinolan Kilpa-Veljet loppuottelussa.

1963

Martti Heikkisen, edellisvuoteen uransa lopettaneen pitkäaikaisen kapteenin Jarmo Hakkaraisen ja Pasi Vuorisen kovakuntoiseksi talvella valmentama nousija oli SM-sarjan sensaatiojoukkue. Jymy pelasi kevätkierroksen tappioitta. Kesätauolla Kainuuta edustanut Jymy voitti Sotkamossa pelatun maakuntacupin loppuottelun Etelä-Pohjanmaata vastaan. Syyskierroksen alkajaisiksi pääsyliput loppuivat kesken, kun 4100 ihmistä saapui seuraamaan kärkiottelua Puna-Mustia vastaan. Jymy voittaa selvästi 9–3. Mestaruus varmistui päätöskierroksella Varkauden Kämärillä, kun Jymy löi Puurtilan Kisa-Pojat 4–0. Peräti neljä pelaajaa Jymystä edusti Itää Hesperiassa: Kerttula, Matti Korhonen, Erkki Kemppainen ja Veikko Keskitalo.

Kuvassa Martti J. Korhonen vastaanottaa pokaalin Maakuntacupin voittamisen johdosta.

1964

SM-sarja muuttui kaksinkertaiseksi sarjaksi, ja yllättäen Jymy ei ollut lähelläkään edelliskauden tasoaan. Maakuntacupin loppuottelupaikka ja Veikko Keskitalon etenijäkuninkuus olivat laihoja lohtuja, kun joukkue taapersi pitkin kesää. Syyskierroksella otteet parantuivat, mutta kausi päättyi putoamiseen. Jymyn Itä–Länsi-edustajat ovat Juhani Suutarinen ja Keskitalo, joka siirtyi kauden jälkeen Lippoon.

1966

Edellisvuonna puhtaalla pelillä voitetun Suomensarjakauden jälkeen joukkue teki paluun mestaruussarjaan, mutta visiitti jäi vuoden mittaiseksi. Jymy ei pysynyt kärkijoukkueiden vauhdissa ja menetti pisteitä myös huonommille yhdistelmille. Juhani Suutarinen valittiin Itä-Länteen, kuten myös seuraavilla kausilla Suomensarjasta, jonka jälkeen hän siirtyi Lippoon. Lopettamisten myötä joukkue uudistui rajusti, ja tulevilla kausilla otteet riittivät vain Suomensarjan kärkisijoille, eivät voittoon.

1970-luku

1970-luvun alkupuolella Jymy vajosi Suomensarjan keskikastiin säilyen vuodesta toiseen sarjassa, mutta nousua ei kyetty tavoittamaan. Etelä-Suomeen muuttanut Aulis Väisänen tekee visiittejä kasvattajaseurassaan ja Olli Korhonen ihastuttaa peliotteillaan katsojia. Uuden polven parhaimmista pelaajista Pekka Arffman, Jarmo Korhonen, Juha Korhonen, Jouko Pyykönen, Pertti Wirtanen ja Tapio Väisänen siirtyivät SM-sarjaseuroihin, kuten myös Jyrki Falin, joka edusti Seppo Kerttulan luotsaamaa Sumsan Sujua. Sotkamossa oli kausilla 1974–75 kaksi suomensarjaseuraa. Vuosikymmenen puolivälistä alkaen juniori-ikäiset saavuttivat menestystä, huipentuen B-poikien Suomen mestaruuteen vuonna 1979. Suomensarjan yläpuolelle perustetaan uusi sarjataso, ykköspesis. Jymyn tavoitteena on kaudella 1980 yltää nousuun, mutta kauden alku menee aivan mönkään ja joukkue saa ensimmäisen pisteensä vasta kesäkuussa. Loppukauden pelinjohtajana toimiva Seppo Kerttula viuhkoo Jymyn lähelle nousuviivaa, mutta nuorekas joukkue jää edelleen Suomensarjaan.

1981

Vuoden 1963 mestarijoukkueen pelaaja Aulis Väisänen palaa Helsingistä Jymyn pelinjohtajaksi. Hän kehittää peliin taktisia uudistuksia. Väisäsen, Hannu Hyvösen ja Jarmo Heikkisen valmentama joukkue voittaa suomensarjan länsilohkon päihittäen Halsuan Toivon nousutaistelussa viimeisillä kierroksilla. Ratkaisupelissä joukkue nousee Käpylässä kolmen juoksun tappiolta viimeisessä sisävuorossa tasapeliin 4–4. Ottelun häviäminen ja jääminen edelleen Suomensarjaan olisi voinut tarkoittaa joukkueen hajoamista ja epävarmaa tulevaisuutta. Martti Heikkinen viuhkoi lahjakkaat A-pojat Suomen mestaruuteen.

1982 – 1983

Jymy eteni tavoitteiden mukaisesti ensin säilyttäen sarjapaikan ja seuraavana vuonna pelaten vahvan kauden ykköspesiksessä. Vieraspaikkakunnillekin paljon sotkamolaisfaneja vetänyt Jymy varmisti paluun SM-sarjaan kotiyleisön edessä kolme kierrosta ennen kauden päätöstä.

1984

Jymy peittosi menestysseura Hyvinkään avauskierroksella Hiukassa ja ylsi paluukaudellaan heti kuudenneksi. Kovaäänisesti kannustaneen ja runsaslukuisen kotiyleisönsä (ka. 2605 katsojaa) edessä joukkue kaatoi kaikki mitalisuosikit eikä hävinnyt Hiukassa koko kaudella kuin kerran: mitalisarjaan yllättäen rynnistäneelle Kiteelle, josta Jymy jäi vain kahden pisteen päähän. Perttu Härkönen ja Eero Okkonen edustivat Jymyä Itä-Lännessä. Aulis Väisänen valittiin vuoden pelinjohtajaksi.

1985

Kauden tavoitteena oli mitalisarjapaikka, mutta hyvän alun jälkeen joukkue valahti putoamissarjaan. Sarjapaikka säilyy, mutta kauden jälkeen vuosikymmenen alkupuolen tähtipelaaja Perttu Härkönen siirtyi Imatralle ja lukkari Jari Määttä Siilinjärvelle. Pelinjohtaja Aulis Väisänen ilmoitti jo kauden aikana lopettavansa viuhkassa. Härkösen ja Määtän lisäksi Itä-Lännessä pelaa Ilpo Korhonen.

1986

Martti Heikkinen yritti pelinjohtajana pelastusoperaatiota, mutta myllerryksiä kokenut Jymy ei pystynyt pitämään sarjapaikkaansa, vaan jäi putoamissarjan viimeiseksi. Seuraavat ikäluokat olivat kuitenkin tulossa ja löivät alkutahdit Jymyn kohta 40 vuotta jatkuneelle menestykselle vanhimmissa poikaikäluokissa. C-pojat voittivat mestaruuden Juha Tanskasen johdolla, ja seuraavana vuonna hopean kirkastivat kullaksi B-pojat. Uuden jokerisäännön myötä uraansa jatkanut lyöjämörssäri Unto Väisänen valittiin vuoden jokeriksi, kuten myös vuosina 1989–91.

1987 – 1988

Aulis Väisänen teki paluun pelinjohtajaksi ja valmentajaksi joukkue sai Siilinjärvellä menestykästä työtä tehneen Tapio Korhosen. Nuorennusleikkauksen kokenut Jymy pelaa kaksi oivaa kautta ykkössarjassa. Jälkimmäinen vuosi on seuralle täysosuma: miesten joukkue nousi tappiottoman kauden jälkeen ykköspesiksestä takaisin pääsarjaan ja Tanskasen luotsaamat A- ja B-pojat veivät mestaruudet. Superjokeri Unto Väisänen valittiin Itä-Länteen, vaikka Jymy pelasi Ykköspesiksessä.

1989

Kuten aiemmillakin nousukerroilla, Jymy tuli ryminällä mukaan pääsarjaan: joukkue kiilaa heti runkosarjan neljänneksi. Hyvinkää oli puolivälieräsarjassa sotkamolaisia etevämpi voitoin 2–1. Unto Väisänen ja Jorma Parviainen ottivat lyöjätilastossa kaksoisvoiton ja vasta 19-vuotias Janne Vuorinen voitti etenijäkuninkuuden. Parviaisen ja Vuorisen lisäksi Jymyä edusti Itä-Lännessä Kari Hakkarainen.

Vuosikymmenen vaihteessa kohistiin Unto Väisäsestä ja hänen jalostetusta viistomailalyönnistään.

1990

Jymy sijoittui runkosarjassa Alajärven jälkeen toiseksi. Ykköskärki toimi huikealla teholla: Janne Vuorinen (etenijäkuningas), Sami Sirviö sekä Kari Hakkarainen olivat kaikki neljän parhaan joukossa etenijätilastossa ja Unto voitti lyöjäkuninkuuden 62 lyödyllä, toisena Parviainen 50 lyödyllä. Jymyn vahva edustus arvo-otteluissa on jatkunut tästä lähtien, edellä mainittujen lisäksi myös lukkari Olli Hartikainen valittiin Vimpelissä pelattuun Itä-Länteen. Pelinjohtajana oli tietenkin Aulis Väisänen.

Jymy hävisi ensimmäisen kotiottelun kaikissa pudotuspelisarjoissaan. Siilinjärvi johti puolivälierien ratkaisuottelua, kun kotiyleisön pauhu sytytti Jymyn viimeisissä vuoroissa. Kuolee-huudot raikuivat ja Jymy kampesi välieriin voittamalla ottelun 9–6. Välierissä Jymy voitti 4600 katsojan kannustaessa Hyvinkään ratkaisupelissä selkeästi 12–6 ja eteni loppuottelusarjaan Imatraa vastaan. Unto löi viisi juoksua välilyönneillä ”jalostetulla viistomailalla”, kun Jymy voitti avausfinaalin Linnalassa 6–5. Keskuskentän uuden ennätysyleisön (5673) edessä joukkue oli lähellä mestaruutta johtaen seitsemännessä vuorossa 9–6. Riku Kytösalmen kunnarin johdattamana IPV vei kuitenkin voiton. Kolmas peli oli ensimmäinen suora tv-lähetys Sotkamosta. Imatra pelasi hyvän alun, mutta kolmannessa vuorossa Hakkaraisen ajotilanteessa lyömästä 2-rajapompusta punapaidat toimittivat polttoheiton katsomoon: Jymy sai kolme juoksua ja meni menojaan. Mestaruus palasi Sotkamoon 27 vuoden tauon jälkeen juoksuin 11–5. Joukkueen tähtipelaaja Väisänen löi yhdeksässä pudotuspeliottelussa 33 ja koko kaudella 95 juoksua. Hartikainen valittiin vuoden lukkariksi, Aulis Väisänen oli vuoden pelinjohtaja ja Tapio Korhonen vuoden valmentaja.

Kuvassa Aulis Väisänen, joka oli yksi tärkeimmistä Jymyn menestystaipaleen arkkitehdeistä.

1991

Vahvan runkosarjan pelannut Jymy menetti runkosarjan voiton viimeisellä kierroksella Imatralle, jonka kanssa joukkue oli leireillyt kauden alla Floridassa. Pudotuspelien avauskierroksilla Jymy kaatoi Alajärven ja Hyvinkään edeten loppuotteluun, mutta nyt Imatra oli selkeästi vahvempi voittaen molemmat osaottelut 10–1. Sirviö voitti etenijäkuninkuuden, mutta Unto hävisi lyöjätilaston voiton yhdellä juoksulla. Väisänen ja Korhonen lopettivat Jymyn valmennuksessa, ja tilalle tulivat Juha Tanskanen ja entinen kapteeni Matti Nissinen.

1992

Keskuskentälle rakennettiin talkoovoimin uusi katsomo ja kenttää alettiin kutsumaan epävirallisesti Hiukan stadioniksi. Pelinjohtajan vaihtumisesta huolimatta rutinoitunut, (mutta silti nuorekas) pelaajarunko pysyi kasassa. Jymy voitti ensimmäistä kertaa Superpesiksen runkosarjan. Ensimmäistä kertaa järjestetty pesisviikko toi yli 10 000 katsojaa kolmeen kotiotteluun heinäkuussa. Kuun lopussa kärsityn kotitappion jälkeen Jymy ei hävinnyt enää otteluakaan ja kaatoi pudotuspeleissä Vimpelin, Oulun ja Hyvinkään matkallaan mestaruuteen. Etenijäkuningas Janne Vuorinen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi. Kaikkien aikojen nuorimpana (26-v.) mestaruuden voittanut pelinjohtaja Tanskanen oli vuoden pelinjohtaja.

Kuvassa mestarijoukkue vuodelta 1992.

1993

Jymyn 90-luvun alun joukkue oli kaikkein kovimmillaan. Joukkue ei hävinnyt koko kaudella kertaakaan kotikentällään ja voitti runkosarjan kahdeksan pisteen erolla tehden (vuoteen 2018 asti kestäneen ennätyksen) 365 juoksua. Etenijätilastossa Vuorinen-Hakkarainen-Sirviö ottivat kolmoisvoiton, ja kärkilyönneissä Hakkarainen (268) ja Vuorinen (255) iskivät yhden kauden ennätystulokset.

Miesten ja naisten Itä–Länsi-tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Sotkamossa. Rankkasade ja vetinen pelikenttä tekivät ottelusta ikimuistoisen ja Itä voitti Vuorisen johdolla 8–1. Kauden aikana kolmessa ottelussa oli yli 6000 katsojaa: avauspelissä Loimaata vastaan, Itä-Lännessä ja ratkaisevassa finaalissa.

Puolivälieräottelussa Seinäjoki alkoi yli 10 juoksun tappiolla ollessaan sateisen illan pimetessä lyödä laittomia ja kopitella saadakseen ottelun keskeytettyä. Tanskanen vastasi tylysti jättämällä sisävuoroja käyttämättä. Ainoana runkosarjassa Jymyn voittanut Lippo vei välierä-avauksessa kotiyleisönsä riemuksi voiton ja toinen peli meni nitroille, kunnes Asko Tuhkanen löi voittojuoksun yhdeksännessä vuorossa. Jymy marssi (5–0) kolman-nessa pelissä finaaliin ja rökitti Imatran ”dream teamin” avauspelissä 11–1. Toisessa osassa kausi huipentui 6374 katsojan edessä supervuoroon, jossa Tuhkanen kotiutti Hakkaraisen mestaruusjuoksun. Hartikainen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi ja Tanskanen vuoden pelinjohtajaksi. Unto Väisänen lopetti uransa mestaruuteen.

1994

Paljon asioita muuttui kerralla. Hartikaisen siirryttyä Hyvinkäälle vuoden tulokkaaksi edellisvuonna valittu Markus Meriläinen otti lukkarin paikan. Hiukkaan saatiin hiekkatekonurmi ja kentästä tuli muihin kenttiin verrattuna hyvin pehmeä. Pehmeästä kentästä Jymy sai moneksi vuodeksi merkittävän kotikenttäedun ja se oli myös voimakkaan sumppupelaamisen edesauttaja. Superpesiksessä siirryttiin jaksopeliin ja Jymy vaihtoi peliasunsa väriyhdistelmäksi violettivalkoisen. Kauden aikana muut superpesisseurat tekivät vetoomuksen ”kuolee”-huutojen kieltämiseksi. Tämä toimi erinomaisena katsojalukujen lisäpiristysruiskeena. Vahvistunut Oulun Lippo päihitti Jymyn taistelussa runkosarjan voitosta. Hyvinkää pudotti Jymyn välierissä. Vanhemman kaartin pelaajista Asko Tuhkanen, Eero Okkonen ja Timo Korhonen päättivät pelaajauransa pronssiin. Hakkarainen voitti kärkilyöntitilaston.

1995

Jymy vahvisti rivejään Pattijoelta siirtyneellä Jarkko Kokolla. Puolustava mestari Lippo voitti runkosarjan pisteen erolla Jymyyn. Viimeisessä runkosarjakohtaamisessa Oulussa on peräti 7280 katsojaa. Jymy pudotti Jyväskylän ja Seinäjoen matkallaan loppuotteluihin ja kävi jopa Oulun keskuskentällä treenaamassa. Värikkäässä ja tunnepitoisessa sarjassa Jymy vie mestaruuden voitoin 3–1 tylsyttäen sumputus-taktiikallaan Oulun sisäpelin täysin. Kokko valittiin vuoden pesäpalloilijaksi ja Tanskanen-Nissinen pelinjohto-valmennustiimiksi. Mestaruusjuoksun pussinpohjalla lyönyt Jorma Parviainen päätti pelaajauransa, mutta siirtyi valmennustiimiin mukaan.

1996

Asko Tuhkasesta tuli Jymyn pelinjohtaja. Joukkue jäi runkosarjassa Jyväskylän Kirin jälkeen toiseksi, mutta oli pudotuspeleissä täysin ylivoimainen eikä hävinnyt jaksoakaan. Hyvinkää ei pystynyt loppuotteluissa edes kunnolla haastamaan: Jymy vei ottelusarjan juoksut 36–10. Hakkarainen voitti kärkilyöntitilaston ja valitaan vuoden pesäpalloilijaksi.

1997

Pesäpallojaoston toiminta eriytettiin pääseurasta omaksi erikoisseurakseen ja seuraavana vuonna Superpesisjoukkueen toimintaa varten perustettiin osakeyhtiö. Jymyn pelaajisto koki isoja muutoksia, kun Vuorinen siirtyi Lippoon ja Sirviö villillä kortilla sarjaan tulleisiin Kaisaniemen Tiikereihin. Tilalle tulivat KPK-kasvatit Riku Lokka ja Jarkko Meriläinen. Jymyn pelipaidan väriyhdistelmäksi muuttui violettioranssi.

Jymy pelasi alkukauden alavireisesti ja Juvalla ennen kesätaukoa koetun suurtappion jälkeen joukkue vaihtoi pelinjohtajaa: Tanskanen palasi viuhkaan ja nosti joukkueeseen nuoren jokerilyöjä Jani Komulaisen. Jymy päätyi repaleisen runkosarjan pelanneena kolmanneksi, mutta pudotti rutiinilla Loimaan puolivälierissä. Kolmannen kerran peräkkäin Jymyä välierissä haastanut Maila-Jussit haki voiton Hiukasta ja pääsi yrittämään loppuottelupaikkaa Seinäjoella 6130 katsojan edessä. Ottelu venyi kotiutuslyöntikilpailuun, jossa isännät pääsivät yrittämään paineettomasti voittoa useaan otteeseen. Jymyn ulkopeli kesti Jarkko Kokon johdolla, ja joukkue voitti neljännellä kierroksella vieden sarjan viidenteen otteluun, jonka Komulainen ratkaisi läpilyönnillään: Jymy seitsemännen kerran 1990-luvulla loppuotteluihin. Runkosarjan voittaja Kitee uhosi loppuotteluiden alla materiaaliylivoimastaan ja pesisasiantuntijat olivat samaa mieltä, mutta Jymy vei sarjan suoraan kolmessa ottelussa. Ratkaisujuoksun iski Rantakentällä Jarkko Kokko, tuojana Köpi Kuoppala. Hakkaraiselle ja Marko Kähköselle mestaruus oli jo kuudes.

1998

Markus Meriläinen vaihtoi Jymy-paidan Kaisaniemen Tiikereihin. Lukkariksi nousi kaikkien yllätykseksi Kari Hakkarainen, joka pelasi sisällä superkauden monipuolisella lyöntivalikoimallaan, kun muut kärkinimet perustivat pomppulyönnin varaan. Hakkarainen voitti ylivoimaisesti kärkilyöntitilaston ja löi superpesiksessä eniten kunnareita (10). Joukkue vahvistui paitsi Itä-Suomen kiertueelta palanneilla omilla kasvateilla Jarmo Heikkisellä ja Mikko Huotarilla, myös Siilinjärveltä saapuneella Mikko Kuosmasella. Jymyn matka finaaleihin katkesi lopulta mestariksi marssineelle Oulun Lipolle välierissä. Kausi päättyi viiteen peräkkäiseen häviöön, kun motivoituneempi Kitee vei pronssit.

1999

Jymyn lukkariksi kaavailtu Jani Komulainen oli kauden alussa viiden ottelun pelikiellossa ja joukkue joutuu etsimään uutta lautasherraa. Ratkaisu löytyi, kun konkari Matti Iivarinen liittyi joukkueeseen. Iivarinen vakuutti otteillaan ja jatkoi joukkueen lukkarina kauden loppuun asti. Jymy voitti kuuden vuoden tauon jälkeen runkosarjan, mutta kausi päättyi katkerasti, kun Pattijoki pelasi joukkueen sisäpelistä terän pois ja pudotti violettioranssit heti puolivälierissä. Juha Tanskanen jätti pelinjohtotehtävät ja siirtyy kokoaikaisesti johtoportaaseen. Marko Kähkönen siirtyi kauden jälkeen Jyväskylän Kiriin.

2000

Edelliskausien lukkarihuolet heitettiin kertaheitolla sivuun, kun Jymy hankki Kiteeltä Toni Kohosen. Myös Janne Vuorinen palasi Oulun vuosien jälkeen Jymy-paitaan. Pelinjohtajaksi tuli kankaanpääläinen Olli Viljaranta, joka uudisti harjoittelukulttuurin. Joukkueen etukentälle murtautui myös nuori Jimi Heikkinen. Hänen lisäkseen nuoria lahjakkuuksia edustivat Matti Salminen, ja pudotuspelivaiheessa kokoonpanoon noussut Roope Korhonen. Jymy oli runkosarjan kolmas ja jälleen Seinäjoen kanssa tiukoilla, tällä kertaa puolivälierissä. Roope löi voittojuoksun, kun Jymy pudotti Jussit viidennessä pelissä. Välierissä Jymy yllätti edelliskauden finalistin Hyvinkään, mutta finaaleissa Kitee oli vahvempi.

2001

Kari Hakkarainen teki välivuoden jälkeen paluun. Jymy voitti runkosarjan pelaamalla pelinjohtaja Viljarannan lanseeraamaa neljän elementin peliä. Joukkue takoi seurahistorian siihen mennessä toiseksi korkeimman juoksumäärän (307), mutta juoksujuhlien aikakaudella kukaan pelaajista ei yltänyt kärkikolmikoihin tilastoissa. Tämä kertoi myös joukkueen laajuudesta. Kokoonpano Jarmo Heikkinen, Mikko Kuosmanen, Kari Hakkarainen, Toni Kohonen, Jarkko Kokko, Jani Komulainen, Matti Salminen, Jimi Heikkinen, Markku Hylkilä, Mikko Huotari, Janne Vuorinen ja Mikko Korhonen sisälsi kuusi vuoden pesäpalloilijaa ja kahdeksan tulevaa pääsarjapelinjohtajaa. Joukkue ei hävinnyt otteluakaan pudotuspeleissä. Mestaruusnälkä oli kasvanut kolmessa vuodessa ja Kiteen kaataminen finaaleissa maistui makealle. Toni Kohonen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi.

Kuvassa mestarijoukkue nostamassa Poikaa.

2002

Hakkaraisen lopetettua hänen pelipaikkansa kopparina otti lopulta Roope Korhonen, joka aloitti oman läpimurtonsa sarjan huippupelaajaksi. Vain 3,2 juoksua ottelua kohden päästänyt Jymy voitti runkosarjan 12 pisteen erolla Pattijokeen, joka kohdattiin myös finaaleissa. Roope iski vapauttavan kunnarin ensimmäisessä pelissä, eivätkä raahelaiset pystyneet estämään mestaruusmarssia. Jarkko Kokko valittiin vuoden pesäpalloilijaksi.

2003

Jarmo Heikkinen lopetti ja lähti Meksikoon, mutta palasi kuitenkin runkosarjan lopulla Jymyn jokeriosastolle. Jymyn peli takkuili runkosarjassa ja joukkue hävisi peräti kuusi kertaa kotikentällään. Tilanne johti lopulta pelinjohtaja Viljarannan potkuihin. Kesällä kaikkien aikojen etenijätilaston kärkeen noussut Vuorinen siirtyi suoraan viuhkan varteen. Koska Jymy ei hävinnyt vieraskentällä runkosarjan aikana kuin kahdesti, joukkue voitti runkosarjan kolmannen kerran peräkkäin (pisteen erolla Koskenkorvaan). Pudotuspeleissä kokemus näkyi: joukkue marssi mestaruuteen pudottamalla Oulun, Pattijoen ja loppuotteluissa Kinnarin Pesiksen. Mikko Kuosmanen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi.

Kuvassa Janne Vuorinen, joka oli Olli Viljarannan seuraaja Jymyn pelinjohtajana (kuva: Niilo Hirvonen).

2004

Joukkue koki muutoksia kolmen mestaruuden jälkeen, kun Kohonen, Jimi Heikkinen ja Markku Hylkilä siirtyivät muualle. Muutosten laajuuden takia Vuorinen pyörtää päätöksensä jäädä pois ja jatkaa pelinjohtajana. Paikat täytettiin omilla junioreilla, jotka olivat voittaneet neljä peräkkäistä A-poikien SM-kultaa vuosina 2000–03. Kaikkiaan kokoonpanosta puolet oli A-juniori-ikäisiä. Jani Komulainen otti Kohosen jättämän lukkarin tontin. Jymy voitti jälleen runkosarjan yhdeksän pisteen erolla haastajiin, mutta tiputteli puolivälierien tilalle tulleessa jatkosarjassa pisteitä ja Kiteellä oli kotietu, kun nämä kaksi lopulta etenivät loppuotteluihin. Jymy oli jo sillassa avauspelissä kotikentällään, mutta nousi dramaattisesti toisen jakson voittoon ja supervuoron ratkaisi Roope kunnarilla. Kitee voitti toisen ottelun, mutta kolmannessa pelissä Rantakentällä supervuorossa Kokko iski voittokunnarin ja Jymylle neljännen peräkkäisen mestaruuden. Kärkilyöntitilaston voittaja Komulainen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi.

Kesän 2004 joukkue oli nuori ja nälkäinen, ja kauden lopussa nuori miehistö pääsi laulamaan Nälkämaan laulua kolmannen finaalin jälkeen Kiteen Rantakentällä (kuva: Niilo Hirvonen).

2005

Mikko Huotari nimettiin joukkueen pelinjohtajaksi, mutta Jarkko Kokon purettua talvella sopimuksensa todettiin kotiutusvoimaa menetetyn liiaksi ja Huotari teki paluun lyöjäjokerin rooliin. Asko Tuhkasesta leivottiin kauden alla uusi pelinjohtaja. Myllerrykset eivät näy tuloksissa: motivoitunut Jymy voitti runkosarjan ja jatkosarjan, mutta putosi finaaleista hävittyään Nurmolle viidennessä välierässä. Pronssiotteluun Hyvinkäälle pettynyt joukkue matkusti henkilöautoilla. Mitaliputki jatkui, kun Tahko kaatui kahdessa ottelussa. Jarmo Heikkinen voitti etenijäkuninkuuden ja Komulainen kärkilyöntitilaston.

2006

Jimi Heikkinen palasi Joensuun vuosien jälkeen joukkueeseen ja aloitti pelaamisen ohella seuran myynti- ja markkinointimiehenä. Vuorinen palasi valmennukseen ja kakkospelinjohtajaksi tuli Mika Sirviö. Jymy voitti kuudetta vuotta putkeen runkosarjan tehden sarjassa eniten (242) juoksuja. Joukkue vei myös jatkosarjan, pudotti mestari-Kiteen välierissä ja pelasi kiihkeän finaalisarjan Pattijokea vastaan, joka oli miesten pääsarjahistorian ensimmäinen viidenteen peliin venynyt sarja. Ratkaisupelin Jymy voittaa 1–0 (6–1, 1–1). Vuoden pesäpalloilijaksi ja vuoden lukkariksi valittiin numerolla kaksi lyönyt Komulainen, joka oli maagisessa iskussa loppukaudella ja löi jatkopeleissä kahdeksan kunnaria. Pelinjohtaja Vuoriselle SM-kulta on kymmenes mestaruus Jymyssä.

Kuvassa Roope Korhonen, Jimi Heikkinen ja Mikko Huotari punovat juoniaan (kuva: Niilo Hirvonen).

2007

Jymyllä oli kauden aikana kotiuttamishuolia. Lyöjäjokeriksi huhuttiin myös muuan Simo Eerikäistä, jonka kanssa neuvottelut eivät johda maaliin. Runkosarjan päätöskierroksella joukkueeseen liittyi lyöjäjokeriksi Kari Hakkarainen. Jymy jää Pattijoen ja Nurmon jälkeen kolmanneksi runkosarjassa, mutta voitti jatkosarjan. Loppuottelut päättyvät pettymykseen, kun oikeaan aikaan iskuun päässyt Hyvinkää kukistaa yllättäen Jymyn. Janne Vuorisen aika Jymyn pelinjohtajana päättyi tunteikkaasti hävityn finaalisarjan jälkeen.

2008

Koko 2000-luvun ajan joukkueen valmennuksesta vastanneesta Mikko Kuosmasesta tuli Jymyn uusi pelinjohtaja hänen lopetettuaan peliuransa. Suurin mestarisuosikki Pattijoki vei ylivoimaiseen tapaan runkosarjan, mutta Jymy voitti jälleen jatkosarjan ja sai kotiedun finaaleihin. Useita provosointiepisodeja sisältävässä sarjassa jaettiin kolmannen pelin jälkeen pelikieltoja Heikkisille ja Pertti Mäkelälle. Jymyn kokoonpanossa oli neljännessä finaalissa kuusi A-junioria ja sarja kääntyi kotivoiton myötä Pattijoelle. Jymy jäi viidennessä loppuottelussa nollille ja hävisi ensi kertaa ratkaisevan ottelun Hiukassa. Komulainen voitti kärkilyöntitilaston viidennen kerran peräkkäin.

2009

Joukkue vahvistui lukkariksi Puijosta siirtyneellä Mikko Lahtisella. Jani Komulainen teki viiden vuoden lukkaroinnin (ja viiden kärkilyöntitilaston voiton) jälkeen paluun polttolinjaan. Sotkamolaiset eivät voittaneet henkilökohtaisia tilastoja ja runkosarjasijoitus oli tasaisessa sarjassa neljäs (ensimmäistä kertaa 11 vuoteen), mutta osviittaa antoi, että joukkueella oli vähiten päästettyjä juoksuja. Kitee nujertui puolivälierissä suoraan neljässä ottelussa ja runkosarjan voittaja Pattijoki välierissä suoraan kolmessa pelissä. Loppuotteluissa Jymy sai vastaansa Toni Kohosen lukkaroiman Kouvolan. Nitro-otteluissa Jymy voitti kahdesti Sumulaaksossa, mutta Kopla kaataa isännät rankkasateessa Hiukassa. Neljäs ottelu pelattiin auringonpaisteessa ja nyt on Jymyn vuoro pelata ratkaisupaikassa nollapeli: Antti Hartikaisen kunnarin siivittämänä violettipaidat voittivat jaksoin 2–0 (3–0,1–0) ja poikaa uitettiin Sapsojärvessä kolmen kauden tauon jälkeen. Roope Korhonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Kesken kauden joukkueeseen palannut Mikko Huotari lopetti uransa mestarina.

Kuvassa Jymyn lukkariksi tullut Mikko Lahtinen.

2010

Vuosia takakenttää Roopen kanssa tilkinnyt Mikko Korhonen joutui jättämään selkävaivojen takia kauden väliin. Status oli tässä kohtaa lopettanut, mutta termiähän käytetään hyvin väljästi, kuten tälläkin kaudella comebackin tehneen Jarmo Heikkisen kohdalla. Jymy oli Kouvolan ja Vimpelin jälkeen runkosarjan kolmas ja selätti Pattijoen puolivälierissä. Räiskyvässä välieräsarjassa Vimpelin kanssa otettiin ensimmäinen erä lopulta koko vuosikymmenen jatkuneelle kilpailulle. Veto katkaisi Jymyn kymmenen vuoden putken loppuotteluissa voittamalla sarjan neljässä ottelussa. Pronssiotteluissa oli historian havinaa, kun Jymy kohtasi vanhan kiistakumppaninsa Oulun Lipon. Sotkamolaisten mitaliputki jatkui, mutta Lippo joutui konkurssin myötä kokonaan ulos pääsarjasta.

Kuvassa comebackien maalmanennätysmies ja Meksikon pikajunana tunnettu Jarmo Heikkinen.

2011

Vimpelin edellisvuonna heittämän haasteen myötä Kuosmanen vahvisti joukkuetta Toni Kohosella ja etukentän yleisnerolla Aki Oravalla. Lisäksi ”Doksa” Korhonen teki paluun koppariksi. Runkosarja oli kahden titaanin taistossa ensimmäinen etappi ja sen vei Jymy viiden pisteen erolla. Pudotuspeleissä sotkamolaiset pyyhkivät tieltään Kiteen ja Kouvolan. Loppuottelusarjasta muodostui legendaarinen: Vimpeli voitti Hiukassa supervuoron jälkeen, sitten Jymy yhden juoksun pelin Saarikentällä. Kolmas ottelu oli kaksijakoinen, mutta päättyi jälleen valkopaitojen voittoon supervuoroparissa. Neljännessä pelissä puolustavilla mestareilla oli kannu katkolla kotiyleisön edessä. Vimpelin päästyä johtoon hyökkäsi Kuosmanen ennennäkemättömillä jokerivaihdoilla ja Jymy taisteli avausjaksolta tasapelin. Roopen kahden kotiutuksen ja etumieskaksikko Jimi Heikkinen – Aki Oravan lyömien juoksujen jälkeen peli oli selvä ja mestaruus ratkaistiin viidennessä ottelussa Hiukassa. Yleisöä oli paikalla 2000-luvun ennätys 5480, eikä kylmäksi jäänyt kukaan. Kosti Rautiaisen ja Jani Komulaisen läpilyöntien siivittämänä Jymy pyyhki avausjaksolla selvään voittoon 8–1. Toinen jakso päättyi tasapeliin ja sotkamolaisten Suomen mestaruuteen. Loppuotteluissa kymmenen juoksua lyönyt Roope Korhonen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi ja Kohonen pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kuvassa viidennen finaalin tunnelmaa.

2012

Itä-Länsi-tapahtuma järjestettiin Sotkamossa yhdeksän vuoden tauon jälkeen: miesten ottelussa katsojia 5214. Vaihtolyöntimestari Jani Komulainen siirtyi jokeripaitaan ja vähintään yhtä kovakätinen Niko Korhonen nousi vakituisesti ulkopeliin. Jymy voitti runkosarjan, hävisi vain kolmesti ja päästi ainoastaan 77 juoksua: 2,96 juoksua ottelua kohden. Runkosarjan erikoisuutena Jymy pelasi ensimmäistä kertaa virallisen kotiottelun Kajaanin Liikuntapuiston kentällä voittaen Hyvinkään Tahkon. Toinen erikoisuus oli, että Jymyn kaikki kolme tappiota kaudella tulivat kotikentällä. Vieraspelejä joukkue ei hävinnyt yhtään välillä 13.8.2011–2.6.2013 (22 ottelua). Pudotuspeleissä sotkamolaiset olivat vailla vertaansa, voittivat mestaruuden ja kaikki kymmenen ottelua antaen yhteensä vain 26 juoksua. Koko kauden päästettyjen juoksujen määrä oli 103, joka on edelleen voimassa oleva ennätys. Roope Korhonen valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi toistamiseen urallaan. Jimi Heikkinen päätti pelaajauransa mestaruuteen.

Kuvassa pudotuspelien arvokkaimmaksi valittu Roope Korhonen.

2013

Jymy oli (jos mahdollista) vieläkin kovempi. Joukkue hävisi koko kaudella vain kahdesti, runkosarjassa Kankaanpäässä supervuoroparissa ja juhannuksen jälkeen kotona Vimpelille supervuoroparissa. Juoksuero 291–87 ja koko kaudella 367–118. Heikkisen paikan oli ottanut räpylätaituri Jere Vikström. Kaikki yhdeksikön pelaajat ja Komulainen valittiin Itä-Länteen (miesten tai junioreiden), osa tosin joutui loukkaantumisen takia jättämään ottelun väliin. Pudotuspeleissä Jymy löi jälleen Vedon finaaleissa ja Kuosmanen voitti neljännen kerran mestaruuden pelinjohtajana. Antti Hartikainen valittiin vuoden pesäpalloilijaksi ja Jani Komulainen pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Kuvassa mestarijoukkue Sapsojärven viileässä kultakylvyssä.

2014

Kuosmanen siirtyi urheilutoimenjohtajaksi ja A-poikia kaksi kautta valmentanut Mikko Korhonen hyppäsi pelinjohtajan paikalle. Kopparina hänet korvasi Haapajärven kasvatti, vikkelä ja röyhkeä etenijä Niilo Piiponniemi. Orava siirtyi Alajärvelle, ja kajaanilaiskasvatti Markus Tuikka etukentälle. Jymy hävisi kauden aikana kolmesti, eli yhteensä kolmen kauden aikana 2012–2014 tappiota tuli vain kahdeksan. Pisin voittoputki kesti 30 ottelua (30.6.13–3.6.14), joka on edelleen voimassa oleva ennätys. Lisäksi Jymy päätti kauden 25 peräkkäiseen voittoon ja hävisi pudotuspeleissä vain yhden jakson, Kiteelle puolivälierissä. Päävastustaja Vimpeliä vastaankin voittoputki kasvoi 14 ottelun mittaiseksi. Mikko Korhonen palkittiin vuoden pelinjohtajana, Toni Kohonen vuoden pesäpalloilijana ja Roope Korhonen pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

Kuvassa Toni Kohonen, joka nousi kaudella 2014 pesispörssin kärkinimeksi.

2015

Titaanien voimasuhteisiin tuli muutosta, kun Vimpeli katkaisi Jymyn runkosarjavoittojen putken. Joensuu oli myös sotkamolaisten edellä, mutta jatkopeleissä Jymy eteni jälleen voitosta voittoon kasvattaen peräkkäisten pudotuspelivoittojen määrän 36:een. Ennätys on edelleen voimassa. Putki katkesi Saarikentällä ensimmäisen loppuottelun häviöön, mutta sitten Jymy voitti kahdesti ja sai mestaruuden katkolle Hiukkaan. Erikoisuuksia (mm. neljän palon sisävuoro) sisältänyt sarja kuitenkin venyi viidenteen otteluun Vedon voitettua supervuorossa. Vimpelissä Jymy oli 5000 silmäparin edessä täyttä rautaa ja voitti pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana palkitun Jani Komulaisen johdolla sarjan ja historiallisen viidennen peräkkäisen mestaruuden.

Kuvassa kausilla 2014-15 Jymyn peliä johtanut Mikko Korhonen.

2016

Edelliskauden loukkaantumisen vuoksi jokerina pelannut Roope Korhonen siirtyi kokonaan ruutupaitaan. Pelinjohtajaksi palasi Kuosmanen. Vimpeli voitti runkosarjan kolmen pisteen erolla, vaikka Jymy vei molemmat keskinäiset ottelut. Niilo Piiponniemi toi 69 juoksua ja oli etenijäkuningas. Pudotuspeleissä sotkamolaiset selvittivät jälleen tiensä tappioitta finaaleihin ja vastassa oli kuudennen kerran peräkkäin Veto. Ensimmäinen ottelu Vimpelissä kääntyi isännille, mutta toisessa ja kolmannessa Jymy oli murskaavan ylivoimainen (yhteisjuoksut 20–2). Mestaruus oli jälleen katkolla kotikentällä, jossa Jymy ei ollut hävinnyt kertaakaan koko kaudella. Mutta pallo pomppi edellisvuoden tapaan vieraille ja ratkaisu siirtyi supervuorotappion myötä Vimpeliin. Nyt viidennessä pelissä Veto ei kipsannut, vaan kukisti Jymyn ja katkaisi sotkamolaisten mestaruusputken.

Jymyn ja Vedon finaalikohtaamiset loivat urheiluromanttisesti kuhinaa ja vastakkainasettelua myös katsomon puolella.

2017

Roope Korhonen voitti lyöjäkuninkuuden uudella ennätyslukemalla 3+126. Jere Vikström (68 tuotua) ja Niilo Piiponniemi (55) ottivat kaksoisvoiton etenijätilastossa. Jymy kärsi loukkaantumisista kauden mittaan. Pahimmillaan yhdessä ottelussa Kouvolassa loukkaantui kolme pelaajaa. Edelliskauteen uransa jo lopettanut Jani Komulainen palasi osittain tämän vuoksi takaisin kokoonpanoon. Pudotuspeleissä Jymy pelasi tiukkoja sarjoja, ensin voittaen Seinäjoen ja sitten runkosarjan voittajan Joensuun otteluin 3–1. Loppuotteluissa Vimpeli oli vahvempi ja Jymylle toisena vuonna peräkkäin hopeaa.

Tenavaleiriläiset parveilivat idoliensa ympärillä leiriottelun päätteeksi kesällä 2017.

2018

Historiikki päivitetään myöhemmin..

2019

Historiikki päivitetään myöhemmin..

2020

Historiikki päivitetään myöhemmin..

Sensaatiomaisesti Jymyn mestaruuteen lukkaroinut Aapo Komulainen pääsi kylpemään mestaruuden jälkeen Sapsojärveen.

2021

Historiikki päivitetään myöhemmin..

2022

Historiikki päivitetään myöhemmin..

2023

Historiikki päivitetään myöhemmin..

Jymyn mestarijoukkue 2023 pääsi kylvettämään Poikaa parin vuoden tauon jälkeen.

Aulis Väisänen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä, pelinjohtaja
Taktinen nero. Vuoden 1963 Suomen mestari ja maakuntacupin voittaja Jymyssä pelaajana. Pelasi Jymyn edustusjoukkueessa kaikkiaan 11 kautta. Jymyn pelinjohtajana kymmenen kautta. Mestaripelinjohtaja 1990. Peliin valmistautumisen ja strategisen ajattelun edelläkävijä. Lujan perustan luoja sotkamolaiselle pelitavalle. Vuoden pelinjohtaja 1984 ja 1990.

Jarmo Hakkarainen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä vaihtaja ja etenijä. Sotkamon pesäpalloinnostuksen sytyttäjä. Tulisieluinen pelaaja, pesäpallon vankkumaton kannattaja, kannustaja, taustavoima ja taktikko. Pelaajana edustusjoukkueessa kaikkiaan 14 kautta. Ensimmäisen pääsarjajoukkueen kapteeni 1958. SM-kultaa joukkueen valmennustiimissä 1963. Jymyn pelinjohtaja 1966.

Yrjö Heinänen

Seurajohtaja.

Pesäpalloilun suuri edistäjä joukkueenjohtajan ja huoltajan roolissa 1950- ja 1960-luvuilla. Pelasi Jymyn edustusjoukkueessa sen noustessa ensimmäistä kertaa Suomensarjaan. Vuoden 1963 Suomen mestari.

Matti Korhonen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä lyöjä.
Vuoden 1963 seuran paras pesäpalloilija, Suomen mestari ja maakuntacupin voittaja. Edustusjoukkueen mukana yli 20 vuoden ajan 1950-luvulta 1970-luvun loppuun. Tykkilyöjä ja ulkopelissä kolmospesän lukko. Yksi Itä-Länsi-edustus.

Veikko Keskitalo

Ulkopelissä koppari, sisäpelissä etenijä
Yksi 1960-luvun parhaista pesäpalloilijoista. Jymyn edustusjoukkueessa seitsemän kautta. Vuoden 1963 Suomen mestari ja maakuntacupin voittaja. 1964 SM-sarjan etenijäkuningas. Edusti Jymyä kaksi kertaa Itä-Länsi-ottelussa.

Pasi Vuorinen

Ulkopelissä koppari, sisäpelissä vaihtaja ja etenijä. Valmentaja- ja taktikkolegenda pelasi seitsemän kautta Jymyn edustusjoukkueessa. Vuoden 1963 Suomen mestari ja maakuntacupin voittaja. Pelaajauransa ohella ja jälkeen vuosien ajan Sotkamon koulu-urheilupuolen ja myöhemmin liikuntalukion (nykyisin Vuokatti-Ruka Urheiluakatemia) toiminnan kehittäjä.

Juhani Suutarinen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Vuoden 1962 A-poikien ja 1963 miesten Suomen mestari ja maakuntacupin voittaja. Pelasi edustusjoukkueessa kahdeksan kautta ja kolmesti Itä-Länsi-ottelussa. Joukkueen kapteeni 1967–68.

Martti Heikkinen

Seurajohtaja, pelinjohtaja. Suuri Jymysydän. Vuoden 1962 A-poikien ja 1963 miesten SM-kultajoukkueen ja maakuntacupin mestarijoukkueen pelinjohtaja. Vuosikymmenten ura Jymyn pesäpalloilussa valmentajana, pelinjohtajana, tuomarina, seuratyöntekijänä, kuuluttajana ja kaikissa mahdollisissa taustarooleissa.

Martti J. Korhonen

Ulkopelissä etukenttä, sisäpelissä vaihtaja. Vuoden 1963 Suomen mestareiden ja maakuntacup-voittajajoukkueen kapteeni. 14 kautta edustusjoukkueessa, joista kuusi kautta kapteenina.

Erkki Kemppainen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Polttolinjan haamuhanska. Vuoden 1963 Suomen mestari ja maakuntacupin voittaja. Yksi Itä-Länsi. Pelasi edustusjoukkueessa seitsemän kautta.

Olli Korhonen

Ulkopelissä etukenttä, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Moninkertainen seuran paras pelaaja 1960- ja 1970-luvuilla. Kapteeni 1969–1973 ja 1977–78. Pelasi edustusjoukkueessa 12 kautta.

Matti Nissinen

Ulkopelissä etukenttä, sisäpelissä etenijä ja vaihtaja. Vuoden 1990 Suomen mestari. Jymyn kapteeni 1980–84. Pelasi edustusjoukkueessa 14 kautta. Pelaajauransa aikana ja sen jälkeen koko 1990-luvun valmennustiimissä mukana. Vuoden valmentaja 1995 ja 1996.

Eero Okkonen

Ulkopelissä koppari, sisäpelissä etenijä. Suomen mestari pelaajana 1990, 1992 ja 1993. Kaksi Itä-Länsi-ottelua Jymyn edustajana. Pelasi edustusjoukkueessa 15 kautta. Mukana valmennustiimissä pelaajauransa jälkeen kymmenen vuotta.

Unto Väisänen

Jokeripelaaja, sisäpelissä lyöjä. Jalostetun viistomailan mestari. Lyöjäkuningas 1989 ja 1990. Kolminkertainen Suomen mestari. Pelasi edustusjoukkueessa 14 kautta. Kolme Itä-Länsi-ottelua. Jokeripelaajien esiinmarssin aloittaja uuden säännön myötä 1986. Nelinkertainen vuoden jokeri. Jymyn kapteeni 1987–90. Pesäpalloliiton kunniagallerian jäsen.

Asko Tuhkanen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä lyöjä. Pikku-Tykki oli pelaajaurallaan vuorenvarma ulkopelaaja ja lopulta lyöjäjokerien aatelia. Pelasi edustusjoukkueessa 15 kautta. Vuosien 1990, 1992 ja 1993 Suomen mestari pelaajana. Jymyn pelinjohtaja 1996–97 ja 2005. Vuoden 1996 mestarijoukkueen pelinjohtaja.

Jorma Parviainen

Ulkopelissä etukenttä, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Huomaamaton tähtipelaaja pelasi edustusjoukkueessa 17 kautta. Kumuralyönnin ja vaihtolyöntipelin mestari. Keskittyminen ja suoritusvarmuus otteluissa omaa luokkaansa. Nelinkertainen Suomen mestari pelaajana. Viisi Itä-Länsi-ottelua.

Vesa Tervo

Seurajohtaja, pelinjohtaja, valmentaja. Huippuvalmentaja, seuratyöntekijä ja vaikuttaja 1990-luvulla alkaneen menestyskauden alusta alkaen. Suomen johtava lyöntivalmentaja ja ehtymätön toiminnan tietopankki on yksi dynastian pohjatyön rakentajista.

Kari Hakkarainen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä etenijä ja vaihtaja. Kultaisen 1990-luvun ajan Jymyn kapteeni. Seitsemän Suomen mestaruutta pelaajana, 12 Itä-Länsi-ottelua. Pelasi edustusjoukkueessa 16 kauden ajan. Vuoden pesäpalloilija 1996, nelinkertainen kärkilyöjäkuningas, kolminkertainen kultaisen mailan voittaja. Seurahistorian kolmanneksi paras kärkilyöjä.

Olli Hartikainen

Ulkopelissä lukkari, sisäpelissä etenijä, vaihtaja ja lyöjä. Legendaarinen lautasen herra pelasi edustusjoukkueessa seitsemän kautta. Vuoden pesäpalloilija 1993 ja vuoden lukkari 1990, 1992 ja 1993. Kolminkertainen Suomen mestari ja nelinkertainen Itä-Länsi-pelaaja Jymyssä.

Janne Vuorinen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä etenijä. Pesisprofessori. Uudenlaisen ulkopelaamisen arkkitehti 1990-luvulla. Vuoden pesäpalloilija 1992. Nelinkertainen etenijäkuningas ja kahdeksankertainen Suomen mestari pelaajana Jymyssä. Siirtyi pelinjohtajaksi kesken kauden 2003 ja voitti heti mestaruuden, kuten myös 2004 ja 2006. Kahdeksan Itä-Länsi-ottelua.

Sami Sirviö

Ulkopelissä koppari, sisäpelissä etenijä. Valtakunnan paras koppari 1990-luvulla ja tuulennopea kärkietenijä. Etenijäkuningas 1991 ja viisinkertainen Suomen mestari Jymyssä. Pelasi seitsemän Itä-Länttä.

Timo Korhonen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Jymyn kolmoskärki. Ulottuva ja liikkuva 3-vahti, joka teki tehokkaalla sisä- ja ulkopelaamisellaan muut kokoaan suuremmiksi. Kaikkien aikojen kovin kakkoskärjen vaihtaja ja kolminkertainen Suomen mestari Jymyssä.

Marko Kähkönen

Ulkopelissä etukenttä, sisäpelissä etenijä. Kakkoskärjen ykköstähti. Pystyi numerolla kuusi kaikkiin eteen tuleviin sisäpelitehtäviin. Menestysputkien erikoismies. Kuusi Suomen mestaruutta.

Juha Tanskanen

Seurajohtaja, pelinjohtaja. Iso-T. Pelinjohtajana ja seuratoiminnan luotsina visioi ja toteutti pelillisen ja seuratoiminnallisen murroksen nostaen Jymyn moninkertaisesta mestarijoukkueesta dynastiaksi, joka on pysynyt huipulla yli 30 vuotta. Voitti pelinjohtajana neljä Suomen mestaruutta. Kolminkertainen vuoden pelinjohtaja.

Markus Meriläinen

Ulkopelissä lukkari, sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Kaikkien aikojen peliäly. Nuori supertähti otti lukkarin paikan haltuunsa ja johti Jymyn jaksopeliajan ensimmäisiin menestyksiin. Neljä Suomen mestaruutta Jymyssä. Kaksinkertainen vuoden lukkari. Vuoden tulokas 1993. Kolme Itä-Länsi-ottelua.

Jarkko Kokko

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä lyöjä. Kaikkien aikojen vahvistus oli heittokädeltään ja lyöntivoimaltaan aikaansa edellä. Voitti Jymyssä seitsemän Suomen mestaruutta. Kaksinkertainen vuoden pesäpalloilija (1995 ja 2002). Yhdeksän Itä-Länsi-ottelua.

Jani Komulainen

Ulkopelissä polttolinja ja lukkari, sisäpelissä etenijä, vaihtaja ja lyöjä. Yksi kaikkien aikojen parhaita pesäpalloilijoita. Menestyksen takuumies kahden vuosikymmenen ajan. Kaksinkertainen vuoden pesäpalloilija. 12-kertainen Suomen mestari pelaajana. 15 Itä-Länttä pelaajana. Jymyn kapteeni 2010–2016. Viisinkertainen kärkilyöntikuningas. Vuoden 2020 mestarijoukkueen pelinjohtaja.

Mikko Kuosmanen

Ulkopelissä polttolinja, sisäpelissä etenijä ja vaihtaja. 2000-luvun kapteeni. Kaikkien aikojen menestynein miesten pelinjohtaja. Huippuluokan pelaaja, valmentaja ja seurajohtaja. Vuoden pesäpalloilija 2003. Pelaajana viisinkertainen Suomen mestari. Edusti Jymyä Itä-Lännessä neljästi. Pelinjohtajana viisi mestaruutta ja viisinkertainen vuoden pelinjohtaja.

Mikko Huotari

Jokeripelaaja. Sisäpelissä lyöjä. Kovalyöntinen ratkaisija iski kuusi Suomen mestaruutta. Seurahistorian kolmanneksi eniten lyötyjä pääsarjassa. Yksi Itä-Länsi-ottelu. Jymyn kapteeni 1999 ja 2004.

Jarmo Heikkinen

Ulkopelissä polttolinja. Sisäpelissä etenijä. Pikajunamainen kärkietenijä oli 2000-luvun etenijöiden parhaimmistoa. Etenijäkuningas 2005. Seitsemän Suomen mestaruutta ja viisi Itä-Länsi-ottelua.

Toni Kohonen

Ulkopelissä lukkari. Sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Kaikkien aikojen paras lukkari voitti Jymyssä kahdeksan Suomen mestaruutta. Vuoden pesäpalloilija Jymyssä 2001 ja 2014. Yhdeksänkertainen vuoden lukkari. Pudotuspelien arvokkain 2011. 12 Itä-Länsi-ottelua.

Olli Viljaranta

Pelinjohtaja. Uuden suunnan avaaja, joka kehitti harjoituskulttuuria ja käynnisti uuden menestysputken 2000-luvulla. Kolme mestaruutta pelinjohtajana. Vuoden pelinjohtaja 2000, 2001, 2002.

Jimi Heikkinen

Ulkopelissä etukenttä. Sisäpelissä vaihtaja. Tuli ja liike. Räiskyvä 1-vahti voitti seitsemän Suomen mestaruutta Jymyssä. Kolme Itä-Länsi-ottelua. Teki Jymyä ja pesäpalloa tunnetuksi myös markkinointimiehenä.

Roope Korhonen

Ulkopelissä koppari. Sisäpelissä lyöjä. Ratkaisija. Historian menestynein pelaaja. Ainoa pelaaja, joka on pelannut yli 20 kautta Jymyn edustusjoukkueessa. Vuoden pesäpalloilija 2011 sekä 2023 ennätyksellisen kauden jälkeen. Voittanut 13 Suomen mestaruutta. Lyöjäkuningas 2017 ja 2023. Seuran kaikkien aikonen lyöjätilaston ylivoimainen ykkönen. 12 Itä-Länsi-ottelua. Vuoden jokeri 2017, 2020 ja 2023. Pudotuspelien arvokkain pelaaja 2009, 2012, 2014 ja 2023. Jymyn kapteeni 2019-2021.

Matti Salminen

Ulkopelissä polttolinja. Sisäpelissä lyöjä. Polttolinjan uurastaja ja taistelija, joka johti esimerkillään Jymyä. Viisi Suomen mestaruutta Jymyssä. Jymyn kapteeni 2005-2007.

Lauri Suutarinen

Ulkopelissä polttolinja. Sisäpelissä etenijä ja vaihtaja. Viisi Suomen mestaruutta Jymyssä. Yksi Itä-Länsi.

Mikko Korhonen

Ulkopelissä koppari. Sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Pelaajana kahdeksan Suomen mestaruutta Jymyssä. Pelinjohtajana kaksi mestaruutta 2014 ja 2015 ja valittiin molempina vuosina vuoden pelinjohtajaksi. Jymyn kapteeni 2008–2009 ja 2017.

Antti Hartikainen

Ulkopelissä polttolinja. Sisäpelissä etenijä ja vaihtaja. Voittaja. Monipuolisuudestaan tunnettu Härmä on yksi kaikkien aikojen parhaista sotkamolaispelaajista. Yksitoista Suomen mestaruutta Jymyssä. Vuoden pesäpalloilija 2013. Edusti Jymyä seitsemän kertaa Itä-Länsi-ottelussa. Jymyn kapteeni 2018. Mukana vuoden 2023 mestarijoukkueen valmennustiimissä.

Immo Rautiainen

Ulkopelissä polttolinja. Sisäpelissä etenijä ja vaihtaja. Joukkuepelaaja viimeisen päälle. Vastuunkantaja pelikentällä ja sen ulkopuolella. Kuusi Suomen mestaruutta Jymyssä. Kolme Itä-Länsi-ottelua.

Kosti Rautiainen

Ulkopelissä polttolinja. Sisäpelissä lyöjä. Joukkuepelaaja viimeisen päälle. Vastuunkantaja pelikentällä ja sen ulkopuolella. Seitsemän Suomen mestaruutta Jymyssä. Kaksi Itä-Länsi-ottelua.

Aki Orava

Ulkopelissä etukenttä. Sisäpelissä vaihtaja ja lyöjä. Pesiskenttien väriläiskä voitti kolme Suomen mestaruutta Jymyssä ja kaudella 2011 ylsi toistaiseksi viimeisenä pelaajana kymmenen parhaan joukkoon sekä lyöjätilastossa että etenijätilastossa. Yksi Itä-Länsi.