Henkilökuvassa Antti Kiiskinen – ”Urheilu on just nyt kova juttu!”
Henkilökuvan on kirjoittanut SuperJymy Oy:lle työharjoittelun suorittanut Emmi Pakanen.
***
Kärsämäeltä kotoisin oleva Antti Kiiskinen päätyi Jymyn riveihin tullessaan lukioon Sotkamoon. Pyhäjärven Pohdin kasvatti on ehtinyt pelata myös mm. Reisjärvellä ja Haapajärvellä ennen lapsuudesta asti haaveillun Jymyn pelipaidan päälle vetämistä. Omiksi parhaiksi muistoiksi pesäpallon parista Kiiskinen listaa ensimmäisen pelin Jymyn paidassa, kun pääsi Helsinkiin pelaamaan, sekä ensimmäisen pelin Hiukan pesäpallostadionilla. Mutta miten haaveista tuli totta?
Innostus pesikseen lähti isän kautta. Yhdessä pelien seuraaminen Sotkamossa, sekä yhteiset kopitteluhetket sytyttivät kipinän lajiin. Nuorempana Kiiskinen pelasi myös salibandyä, ja se oli toinen vaihtoehto urheilu-uran jatkamiseen, mutta pesis vei voiton. Jo lapsuudesta asti nimenomaan erilaiset pihapelit naapureiden kanssa ovat jääneet hyvin mieleen.
”Leikkiminen ei ole oikeastaan ikinä kiinnostanut, kunhan on päässyt jotain pelaamaan.”
– Antti Kiiskinen
Juniorivuosilta on parhaaksi muistoksi jäänyt mieleen, kun Kiiskinen pääsi B-poikien mukaan C-ikäisenä. Joukkueeseen oli tunkua, ja valinta joukkueeseen pääsystä oli nuorelle pelaajalle hieno hetki. Silti edelleen haaveissa oli kotikenttänä Hiukan stadion. Haave oli taas yhden askeleen lähempänä, kun Kiiskinen pääsi opiskelemaan Sotkamon lukioon. Ensimmäinen kosketus Jymyssä pelaamiseen tuli suomensarjan kautta, ja viimein kaudella 2018 lapsuuden haave täyttyi.
Tällä hetkellä Kiiskisen arkipäiviin kuuluu mm. 5:40 herätys töihin Vesikattopalvelu Kemppaiselle, jossa töitä on riittänyt jo vuoden verran, sekä tietenkin kovaa treenaamista. Salilla lempiliikkeisiin kuuluu tietenkin penkki, mutta myös yhden jalan kyykky on noussut uutena liikkeenä suosikkeihin. Vapaapäivinä penkki ja räpylä vaihtuvat pleikkariohjaimeen taikka tietokoneen näppäimistöön, kun joukkuekaverit pelailevat keskenään Fortniteä.
Sunnuntai-iltoihin kuuluu myös hyvä ruoka, johon tulee panostettua. Pari kertaa vuodessa pitää myös käydä kotona Kärsämäellä. Autossa pauhaa SuomiPop, jonka kaikki biisit Kiiskinen laulaa mukana, vaikka omien sanojen mukaan lauluääntä tai rytmitajua häneltä ei löydykään. Myöskään viheltäminen ei häneltä luonnistu. Tulevaisuudessa haaveena on rakennuttaa juuri sellainen omakotitalo, kuin itse haluaa.
Heinäkuun alussa alkavalla kaudella Kiiskinen haluaa parantaa omaa peliään viime kaudesta. Joukkueelle hän toivoo menestystä.
– Viime kauden hopea oli hieno saavutus, mutta vielä vähän jäi kaivertamaan, hän naureskelee. Tavoitteena on joskus voittaa SM-kultaa. Myös johtavana pelaajana toimiminen varsinkin ulkopelissä on selkeä tavoite, jonka Kiiskinen haluaa vielä tulevaisuudessa saavuttaa.
Polttolinjassa pelaaminen on aina ollut hänelle mieluisin paikka, eikä siitä ole tarvinnut muualle siirtyä. Etenijän ja vaihtajan roolissa pelaavalta Kiiskiseltä löytyy kuitenkin yllättävä heikko kohta:
– Pomputtelu! En ole sitä koskaan osannut, eikä ehkä aina ole riittänyt mielenkiinto sitä harjoitella.
Häneltä löytyy myös yllättäen tietotaitoa maanviljelystä, sillä hän on lähtöisin sikatilalta. Maanviljelijän hommat eivät kuitenkaan omien sanojen mukaan kiinnosta, mutta mikä onkaan sitten tulevaisuuden haaveammatin laita?
– Paha kysymys. Tällä hetkellä ei mitään isompia haaveita. Urheilu on just nyt kova juttu, niin siihen haluan panostaa.
Nimenomaan joukkueurheilu on Kiiskiselle tärkeää. Joukkueen kautta muista pelaajista, ja joukkueen mukana kulkevista tukihenkilöistä on syntynyt kattava tukiverkko. Lajista on tarttunut mukaan myös taito tulla monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Huonojen vitsien keksimisen lisäksi joukkuelajin pelaaminen on aina ollut itsestään selvää:
– Porukassa oleminen ja nauruskelu on aina ollut semmonen oma juttu.
This or that?
(Bouldatut vastaukset ovat Kiiskisen valintoja)
Pizza vai burgeri
Kokis vai Pepsi
Kissa vai koira
Stadi vai lande
Kesä vai talvi
Kahvi vai tee
Puhelu vai tekstari
Lenkki vai Netflix
Apple vai Android
Näpy vai pussari?
Teksti: Emmi Pakanen
Kuvat: Jami Ivanoff & Olli Korhonen
