Jymyfanien tarinat – ”Aito innostus lajiin ei voinut olla välittymättä jokaiseen pelaajaan!”
Sotkamon Jymy jakaa kanavissaan kauden aikana juttusarjan, jossa keskitytään seuran pitkäaikaisimpiin ja intohimoisimpiin faneihin. Jymy on aina ollut ylpeä omasta kannattajakunnastaan, ja haluaa siksi tuoda esiin fanien tarinat, yhteiset muistomme ja heidän intohimonsa pesäpalloa sekä Jymyä kohtaan. Jymy on syvästi kiitollinen laajasta kannattajakunnastaan.
Toisessa jutussa tutustumme kolmeen, Jymyä vuosikymmeniä kannattaneeseen faniin. Voit lukea ensimmäisen jutun täältä!
Teuvo Haverinen
”Kolme kylmää kuolemaa!”
”Hyvä Jymy, hyvä Kainuu!”
Kuhmosta kotoisin oleva Teuvo Haverinen lienee yksi ikonisimmista Sotkamon Jymyn kannattajista, ja tuttu kasvo jopa monien muiden joukkueiden faneille ja yleisesti pesiskansalle. Omalla paikallaan vuosikymmeniä istunut ja äänekkäästi kotijoukkuetta kannustanut Haverinen on tullut tutuksi huudoillaan sekä elekielellään.
Hänen vakituinen paikkansa on ollut alusta saakka vierasjoukkueen pukusuojan takana. Monesti mukana on ollut, kenties entisajoilta jäänyt tapa, termospullo ja eväsreppu. Kun pelit tai keli on kuumentunut, Teuvo on saattanut heittää päällyspaidankin pois.
– Pesäpallo on antanut minulle ystäviä myös muista joukkueista. Pelissä vain toinen joukkue voi voittaa, ja pelissä ollaan aina tosissaan, mutta pelin jälkeen aina kunnioitetaan vastustajaa ja ollaan ystäviä, Haverinen tuumaa.
Kainuulaissyntyinen Haverinen on saanut innostuksensa pesäpalloon kuitenkin Etelä-Suomessa.
– Jäin pesäpallokoukkuun, kun seurasin pelejä Keravalla ja ennen kaikkea Hyvinkäällä. Kun muutin takaisin kotiseudulle vuonna 1987, niin koukku tiukkeni ja Jymy vei mukanaan.
– Jymy merkitsee minulle kotiseutua ja Kainuuta, Haverinen jatkaa muisteluaan.
Yrittäjänä pitkän työuran tehneelle Haveriselle pesäpallo on ollut tietyllä tavalla henkireikä. Pelin seuraaminen, omien kannustus ja pelitilanteisiin oivallisilla huudoilla reagointi on ollut osa rentoutumista.
– Pesäpallo on ollut minulle aina keino hypätä hetkeksi pois oravanpyörästä ja rentoutua.
Pesäpallokatsomossa Haverinen on saanut unohtaa arkiset asiat, mutta mikä on paljon otteluita ja menestystäkin nähneen jymyfanin hienoin muisto?
– Hienoin muisto Jymystä on, kun Hartikaisen Olli koppasi pallon ja teki syöksyn etukentälle syksyllä 1990 mestaruuden ratkettua. Siitä se riemu repesi ja juhla oli ylimmillään.
Tänäkin kesänä Haverinen on ollut tuttu näky katsomossa, ja vaikka ikää jo löytyy, puhuvat äänijänteet vielä painavaan sävyyn. Hän toivoo Jymylle menestystä ja kannustaa hyvään yhteishenkeen, sillä siinä lienee myös menestyksen siemen.
– Yhdessä tekemällä tulee paras tulos, Haverinen muistuttaa.
”Hyvä Jymy, hyvä poijjaat!”
Erik Seppälä
Vuosikausia intohimoisesti Sotkamon Jymyä läheltä seurannut Erik Seppälä siirtyi ajasta ikuisuuteen helmikuussa 2021. Ruotsissa asunut Seppälä oli vuosikymmenien ajan tuttu, iloinen ja ennen kaikkea äänekäs näky Hiukan pesäpallostadionilla, jonka intohimo pesäpalloon haki vertaistaan.
Ensimmäisen kerran Seppälä vieraili Sotkamon Jymyn pelissä kesälomalla 1996 Sallassa asuneiden serkkujensa kanssa. Sotkamossa käynnistä oli ollut puhetta aiempina vuosina, ja Erik oli seurannut tarkasti Jymyn menestystä. Hän oli puhunut kunnioituksella Sotkamosta: itärajan pieni kunta, joka pärjää loistavasti: Suomen sisukkaimmat asukkaat.
Kun ensimmäisen kerran oli käyty, seuraavana kesänä Erik tuli jo suoraan Sotkamoon. Tästä tuli tapa lähes kahdeksi vuosikymmeneksi. Erik urakoi runsaasti talvella töitä kotonaan Keski-Ruotsissa Lindesbergissä, että pystyi viettämään pidemmän kesäloman Suomessa ja katsomaan kaikki Jymyn ottelut. Sotkamossa hän majoittui matkustajakoti Tikkasessa, jossa useampaa kieltä taitaneena toimi jopa tulkkina muille kansainvälisille vieraille.
Erik ei omistanut ajokorttia, joten vieraspeleihin matkasuunnitelmat piti tehdä tarkasti, sillä kulkuyhteydet julkisilla liikennevälineillä eivät aina onnistuneet suorinta reittiä.
Vuosien aikana Erik oli aina siellä, missä Jymykin oli. Useita kertoja hän jopa matkusti joukkueen mukana vieraspelireissuille.
”Erik nautti joukkueessamme arvostusta. Se pikkupoikamainen, aito innostus lajiin ei voinut olla välittymättä jokaiseen pelaajaan. On poikkeuksellista, että joku muu kuin joukkueen jäsen matkustaa joukkueen bussissa.”
Näin Superjymy Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuosmanen kuvaili Seppälän poismenoa Jymyn muistokirjoituksessa.
Samaisessa muistokirjoituksessa Seppälää muisteli myös Immo Rautiainen, joka ystävystyi Seppälän kanssa Jymyssä pelatessaan.
– Erik oli yksi hyväntahtoisimmista ihmisistä, kenet olen tavannut. henkilökohtaisesti Erik tuntui itselle enemmän joukkueen jäseneltä kuin fanilta, Rautiainen korosti.
Usein Jymyn harjoituksissa Erik toimi myös pallopoikana takakentällä. Rautiainen muistaa myös erään tarinan, joka kuvastaa Erikin luonnetta parhaalla mahdollisella tavalla.
– Erik oli pallopoikana takarajan takana, kun pallo kimposi räpylästä hänen päähänsä. Samassa rytäkässä silmälasit meni rikki ja päähän tuli verta vuotava vekki, mutta hän ei suinkaan ollut huolissaan itsestään. Häntä kiinnosti vain se, että miten lyöjälle kävi ja onhan hän kunnossa tapahtuneesta.
Fanittaminen ei missään nimessä rajoittunut pelkkään miesten Superpesikseen, vaan Erik oli katsomossa kannustamassa äänekkäästi myös Jymyn alempien sarjojen ja junioreiden joukkueita. Aikataulujen salliessa Erik matkusti näiden joukkueiden mukana vieraspeleihin toimien vapaaehtoisena huoltajan toimissa, muutamia kertoja jopa kaarella. Kannustaminen ja vastustajille kuittailu sujui häneltä niin katsomossa kuin vaihtopenkiltä. Pelien ulkopuolella Erik oli kuitenkin kaveri kaikkien kanssa.
Tenho Heikkinen
Sotkamon Jataniemessä lapsuuden viettäneelle Tenho Heikkiselle Sotkamon Jymyn merkitys on äärettömän suuri. Jymyn ja pesäpallon seuraamisesta on syntynyt peräti elämäntapa, eikä pesisnälkä tunnu laantuvan.
Monien muiden sotkamolaisten tapaan pesäpallo on kulkenut Tene-lempinimeä tottelevan Heikkisen mukana elämässä lapsesta saakka.
– Ihan juniorina tuli tietysti itsekin pelattua kavereiden kanssa ja samalla kaveriporukalla jatkettiin sitten pelaamisen jälkeen pesiksen seuraamista. Pääasiassa kaveriporukka antoi alkusysäyksen sille, että aloin seurata pelejä ja siten tietysti Jymyä kannattamaan.
– Myöhemmällä iällä siitä on tullutkin sitten tietyllä tavalla elämäntapa, Heikkinen jatkaa.
Kolmospuolella aina pelejä seurannut Heikkinen kuvailee Jymyn merkitystä äärettömän suureksi.
– Kyllä ne talvet tuntuvat aina pitkiltä, kun joutuu odottamaan kesää ja pelejä. Jymy on tuonut paljon iloa, joskus surua, mutta ennen kaikkea erittäin paljon erilaisia, hienoja kokemuksia vuosien varrelta. Ilokseni olen saanut tutustua moniin pelaajiin, ja ystävystyäkin, joten joukkueen tekemistä on saanut seurata myös siitä perspektiivistä.
Kun Heikkiseltä kysytään parhaita muistoja Jymyn kannattajana, alkaa vaikerointi. Pienen harkinnan ja pohdinnan jälkeen muistoja kyllä tulee, mutta vaikeuksia on laittaa ne paremmuusjärjestykseen.
– Varmasti ensimmäiset mestaruudet 90-luvulla oli omalla tavallaan sykähdyttävimpiä. Mutta siihen päälle tulee sitten lukemattomia ikimuistoisia finaaleita, vierasmatkoja fanibussissa tai kaveriporukan omilla reissuilla. Etenkin, jos on vielä päässyt juhlimaan voittoa.
Kolmospuolen naljailukatsomossakin mukana ollut Heikkinen muistelee tietysti lämmöllä 90-luvun otatuksia esimerkiksi Oulun Lippoa vastaan. Väriä oli niin kentällä kuin katsomossakin, kun sen aikaiset huippupesäpalloilijat mittelivät kentällä, eikä sanaharkaltakaan voinut välttyä. Erityisesti mieleen vierasjoukkueen pelaajista on jäänyt itseoikeutetusti muun muassa Oulun Lippoa edustanut Kari Kallio.
Loppujen lopuksi Heikkiselle kuitenkin tärkeintä on ollut se, että pesäpallo ja Jymy on tiivistänyt omia kaverisuhteita ja uusia ystäviä on tullut myös eri puolilta Suomea Jymyä seuratessa.
– Tavallaan lopulta kuitenkin päästään siihen, miten kaikki on saanut alkunsa. Ikimuistoiset hetket, reissut ja mahtavat kokemukset kulminoituvat lopulta siihen, miten lajin pariin päädyinkin, ystäviin.
Unbelievable.
