Pelipäiväblogi: Kymmenes ja viimeinen

Kuten moni saattaa jo tietää, käynnissä olevat loppuottelut ovat Sotkamon Jymyn Mikko Korhoselle kymmenennet laatuaan ja samalla viimeiset. Mikko päättikin meidän iloksemme käydä läpi nuo kaikki yhdeksän aiempaa loppuottelusarjaa vapaamuotoisena ajatuksenvirtana.

Mikäli haluaa päästä mieltänostattavaan finaalitunnelmaan, kannattaa lukea kyseinen blogikirjoitus kuunnellen samalla tätä kappaletta!

2001 Jymy-Kitee (3-0)

Ikää 18-vuotta ja ajokortin suorittaminen loppuun asti oli jäänyt pahasti roikkumaan. Peleihin ja niistä pois kuljin Mikko Kuosmasen kyydillä. Pelireissuilla bussin etuosan jääkaappi oli täynnä limonaadia, ja sitä haalin pullokaupalla niin, että kotiinviemisiksikin riitti. Mestaruusnälkä Kainuussa oli kova, sillä edellisestä Sapsojärven uintireissusta oli aikaa peräti jo neljä vuotta (1997). Kari Hakkarainen pelasi joukkueessa välivuoden jälkeen, ja muutoinkin joukkueen kokoonpano oli kovaa luettavaa. On Heikkistä, Kuosmasta, Kokkoa, Kohosta, Komulaista ja Vuorista.

Jymy pelasi pelinjohtaja Olli Viljarannan lanseeraamaa neljän elementin pesäpalloa. Nuorena Superpesis-debytanttina oli mahtava kokemus saada seurata huippupelaajia lähietäisyydeltä. Kitee kaatui ottelusarjassa 3-0 ja mieleenpainuvin suoritus on Jani Komulaisen 2-luukun läpilyönti ensimmäisen ottelun supervuorossa. Lisäksi Kohosen lukkarointi ja voitonnälkä entistä seuraansa vastaan teki vaikutuksen.

Löin kolmannessa ottelussa kaksi juoksua ja selkääntaputtelijoita iltajuhlissa riitti. Muistan kuinka ihmiset kehuivat, että ”sinusta tulee uusi Kokko (Jarkko) Jymyn kotiuttajaksi”.

No, ei tullut.

2002 Jymy-Pattijoki (3-0)

Pattijoki tuli kovalla uholla finaalisarjaan ja oli avausottelussa niskan päällä, kunnes Roope Korhonen löi 1-tilanteessa pallon 2-luukusta kunnarin ja yhden tavallisen arvoisesti läpi. Myös toinen ottelu ratkesi läpilyöntiin, nyt vuorossa Komulainen. Pattijoen lukkarina pelasi käsi puudutettuna Antti Tokkari, jonka suu suolsi välillä armottoman kovaa tekstiä, josta osansa sai Jymyn kaari aina pelaajia sekä valmennusjohtoa myöten.

Mieleen jäi myös pattijokisten naureskelut Jarkko Kokon pitkille kalsareille aikalisällä, jonka tv-kamerat välittävät kotikatsomoihin.

2004 Jymy-Kitee (2-1)

Edelliskauden joukkueesta poissa Kohonen, Jimi Heikkinen ja Markku Hylkilä. Lähtijät korvattiin seuran A-junioreilla, joita oli kokoonpanossa parhaimmillaan puolet. Kaikkiaan kauden aikana joukkueen kokoonpanossa kävi yhteensä 21 pelaajaa, lienee jonkin sortin ennätys seurassa. Kesän aikana Hiukan katsomosta kuulunut huuto ”tämä on 15 vuoteen huonoin Jymy” siivitti joukkuetta läpi kauden, aina mestaruuteen asti. Pelinjohtaja Vuorinen tiivisti peluutuksen äärimmilleen ja repii joukkueen tähtipelaajista kaiken tehon irti.

Finaalit pelattiin toisena vuotena peräkkäin television sanelemana paras kolmesta –systeemillä. Keuhkokuume piti minut sivussa toisesta osaottelusta ja oli pitää myös seuraavana päivänä pelatusta kolmannestakin, kunnes joukkueen pisin ja lyhyin pelaaja saapuivat Joensuussa hotellihuoneeseeni. Hetkessä tuntemus omasta voinnista vahvistui ja ajatus pelaamisesta heräsi henkiin kuin tyhjästä nämä veljet kun osaavat vetää oikeista naruista. Muun joukkueen jo astellessa bussiin kokoonpano sorvattiin uusiksi pelinjohtajan käydyn pikapalaverin jälkeen, jossa vakuuttelin pystyväni pelaamaan.

Ottelu ratkesi supervuorossa Kokon 2-luukku –pommiin.

2006 Jymy-Pattijoki (3-2)

Kaudella 2005 finaalien ulkopuolelle jääminen kalvoi pelaajien mieltä, menestysnälkä oli jälleen viritetty huippuunsa. Kohtasimme kauden aikana PattU:n yhteensä kymmenen kertaa, ja kaikki ottelut olivat jännitysnäytelmiä isolla J:llä. Tunteet ryöpsähtelivät jo tässä ottelusarjassa, kun bensaa liekkeihin heittivät mm. Pertti Mäkelä tissiposki-kommenteillaan ja Jymyn jätettyä loppukiilaseremoniat toisen ottelun jälkeen kokonaan väliin. Rännärin takana olevalla yleisurheilukentällä Euroopan nopeinta loppuverryttelyä tehdessämme kuuntelimme pohjois-pohjanmaalaisten vihaista vihellyskonserttia, jonka tempauksemme sai aikaan.

Neljännessä finaalissa Sami Ahola löi viimeisenä lyöjänä läpi 2-puolelta kentän ollessa tyhjänä etenijöistä. Kenttää hurmiossa kiertämään lähtenyt Ahola päätyi kunnarin sijasta manaamaan huonoa onneaan, kun läpilyönti pysähtyi kakkosnelosesta tehtyyn aitaan. Tämä oli vuosi kun aloitimme Jimi Heikkisen kanssa Polttolinja –radiolähetykset maanantaisin paikallisradiossa. Emme poikenneet ohjelmavirrasta myöskään viidennen finaalin jälkeisenä päivänä, vaan lähetys pidettiin paikallisesta ravintolasta puhelimen välityksellä. Jaksosta syntyi eräänlainen pala radiohistoriaa, harmi etten sitä jaksoa tämän jutun jatkoksi löytänyt.

Näin riemuittiin syksyllä 2012…

2007 Jymy-Hyvinkää (1-3)

Tie finaaleihin oli helppo, mutta oliko jopa liian helppo? Emme joutuneet kunnolla ahtaalle jatkosarjassa, välierissä emmekä ensimmäisessä finaalissa Tahkoa vastaan. Toisessa finaalissa kun Tahko pääsi hommassa niskan päälle, sekoitti se meidän tekemistä niin, ettei meidän peli palautunut uomilleen enää sillä kaudella. Samalla kun meidän tekeminen ja peli-ilo tukehtui, niin naapurin otteista pursusi usko, rohkeus ja valtava peli-ilo. Oli sinänsä opettavainen kokemus nähdä kyseisten asioiden merkitys ja voima urheilussa.

Lähdimme hyökkäämään sarjassa Markus Meriläistä vastaan. Ajatus vastajoukkueen vahvimman pelaajan saamisesta raiteiltaan oli kunnianhimoinen, mutta toteutus jäi kauas tavoitteestaan. Jymy etsi kauden aikana lyöjäjokeria ja huhut olivat tuomassa jo Simo Eerikäistä Jymyn paitaan. Simo palasi Jyväskylän reissulta kuitenkin Tahkoon, löi elämänsä syksyn ja juhli uransa ensimmäistä suomen mestaruutta sekä valintaa Vuoden pelaajaksi.

2008 Jymy-Pattijoki (2-3)

Jos oli tie finaaliin helppo edelliskaudella, niin tällä kaudella se oli sitten todella kivinen. Jatkosarjassa olimme ensin erittäin lähellä joutua ulos neljään parhaan joukosta ja välieristä, mutta ykskaks peli oli kaksyks muiden joukkueiden pelatessa sopivasti ristiin, ja voitimme jatkosarjan.

Välierissä Nurmo vei kaksi ensimmäistä ja ajoi meidät kuilun partaalle. Veitsi kurkulla ollessamme lanseerasimme lopullisesti Jimi Heikkisen johdolla tarkkis-pesiksen, ja raivosimme kolme peräkkäistä voittoa ja tien auki finaaleihin, jotka alkoivat yhden välipäivän jälkeen Hiukassa.

Lähdimme Jymylle poikkeuksellisesti altavastaajina finaaleihin. Olihan Pattijoki voittanut kaikki aiemmat kohtaamiset kaudella ja tehnyt uuden runkosarjan piste-ennätyksen. Jatkoimme samalla tarkkis-pesiksellä, millä olimme pari päivää aiemmin välilerät aloittaneet. Ottelusarjasta tuli kaikista kuumin mitä pesiksessä on koskaan koettu. Kaikki alkoi J. Heikkisen rynnätessä Topi Kososen eteen tuulettamaan provosoivasti ensimmäisessä ottelussa. Toisessa pelissä PattU oli valmis vastaamaan huutoon ja vastaavia episodeja nähtiin useaan otteeseen. Kovin ryöpsähdys koettiin kolmannessa ottelussa kun mm. P. Mäkelä lensi ulos vesipullotempustaan ja J. Heikkiselle ojennettiin keltaista.

Kolmas ottelu pelattiin sunnuntaina ja neljäs seuraavana lauantaina. Kuulimme vasta päivää ennen perjantaina, että Jarmo Heikkinen on pelikiellossa, koska videolta oli nähty hänen näyttäneen keskisormea. Heikkisten puuttuminen neljännestä koitoksesta pakotti pelinjohtaja Kuosmasen niin ”rajuihin” kokoonpanomuutoksiin, että pääsin pelaamaan finaaliottelun numerolla yksi. Etenemistä Rännärin huutomyrskyä vastaan valmistauduttiin laittamalla nappikuulokkeista Metallicaa soimaan harjoitustilanteessa.

2009 Jymy-Kouvola (3-1)

Kaksi hopeamitalia alla takasivat erittäin ison kultamitalinälän kauteen lähdettäessä. Mikko Lahtinen oli hankittu joukkueeseen lukkariksi ja ulkopelin johtajaksi. Runkosarjasijoitus (4.) ja voitoitta jääminen päävastustajia (KPL, PattU) vastaan runkosarjassa eivät varmasti luvanneet paljon ulkopuolisten silmissä, mutta joukkue porskutti eteenpäin. Kouvolan kanssa pelattiin neljä finaalikoitosta, ja ratkaiseva niistä Hiukassa.

Yksi pesäpallourani mieleenpainuvimmista hetkistä on edelleen aurinkoinen syyskuinen alkuilta, kun sain nostaa mestaruuspokaalin ilmaan vajaan viiden tuhannen kainulaisen pesisihmisen edessä.

2011 Jymy-Vimpeli (3-2)

Väitän, että tätä finaalisarjaa alettiin odottaa syksystä 2010 lähtien. Siitä hetkestä lähtien kun Jymy solmi pelaajasopimuksen Toni Kohosen kanssa, ja hetkestä kun Vimpelissä juhlittiin samaan aikaan päättyneen kauden suomen mestaruutta. Panokset kauteen 2011 oli ladattu valmiiksi eikä kausi tuottanut pettymystä.

Viisi toinen toistaan jännittävämpää finaaliottelua täysin katsomoiden edessä olivat eräänlaista, ennen kokematonta huumaa. Taistelua käytiin kentän lisäksi katsomoissa, missä joukkueiden fanit laittoivat parastaan kannustaessaan omiaan, hyvässä hengessä tosin. Itse olin välillä isojen selkäkipujen kohtelema, ja Sami Haapakosken kysyikin erään ottelun aikana että onko minulla pa_ _ _ t housussa, kun katsoi liikkumistani.

2012 Jymy-Vimpeli (3-0)

Jymy-Vimpeli –finaaliklassikon toinen osa ei noussut samaan kiimaan kuin vuosi takaperin. Loukkaantumisista ja etenijöiden puuttumisesta kärsinyt ViVe ei päässyt haastamaan meitä samalla tavalla kuin vuotta aiemmin. Sen sijaan Jimi Heikkisen otti ilon irti viimeisissä finaaleissaan ainakin ulkonäön kautta. Partaa ja tukkaa värjättiin sekä muotoiltiin ihan urakalla.

Hyvä yleisö, nauttikaa finaaleista ja näkemästänne, sillä pitkä talvi on pian edessä.

Teksti: Mikko Korhonen