Pelipäiväblogi: Pesiksen ilosanomaa levittämässä

Jymyn Roadtrip-kiertue on kääntymässä kohti loppua, vielä on kuitenkin reissun kruununa edessä Sotkamon Jymyn ja Kouvolan Pallonlyöjien välinen ottelu Tampereella Kaupin urheilupuistossa. Säätäkin on povattu mainioksi, mikä tuo mukavaa vaihtelua ainaiseen vesisateeseen, jota tällä reissulla on kyllä riittänyt. Tämän päivän pelipäiväblogin omistetaan kuitenkin eräälle asialle, mikä kaikesta huolimatta pääsi yllättämään allekirjoittaneen. Helsingissä ja Tampereella pesis kiinnostaa, ihan oikeasti.

Stadissakin snaijataan pesis

Väinö Tannerin kenttä, Helsingin Kallio. Ohikulkijat pysähtelevät seuraamaan oudolta tuntuvaa tapahtumaa. Joukkio täysi-ikäisiä miehiä on kokoontunut lyömään palloa hiekkakentälle, korkeiden toimistorakennusten ja ohi viuhuvien raitiovaunujen puristukseen. ”Yksi, täällä”-huudot kaikuvat ilmassa. Käynnissä on pesäpallo-ottelu, jossa vastakkain ovat kaksi Helsingin sisäiseen harrastesarjaan osallistunutta joukkuetta.

Tällä kertaa toinen joukkueista on saanut pelinjohtoavuksi vierailevan tähden suoraan Kainuusta, kun SuperJymyn markkinointi- ja myyntipäällikkö, edelliseen kauteen uransa Superpesiksessä lopettanut Jimi Heikkinen, on ottanut viuhkan käteensä ja ohjailee pelaajia tottuneella otteella.

– Vaikka kyseessä on firmapesis, lajiin suhtaudutaan intohimolla ja suurella palolla. Lajille annetaan suurta arvostusta. Tämä tekee minuun suuren vaikutuksen, Jimi toteaa.

Kaikesta huomaa, että pesäpallo kiinnostaa Helsingissä. Kun pelaajien kanssa juttelee, huomaa etteivät he olekaan paljasjalkaisia Stadilaisia, vaan muualta pääkaupunkiin muuttaneita. Yksi jopa kertoi lentäneensä syksyllä 2011 katsomaan viidettä loppuottelua Sotkamoon Vimpeliä vastaan.

Pesäpallo kiinnostaa, mutta yksi tyhjiö Helsingissä pesäpallofaneilla on. Stadissa ei ole omaa miesten Superpesisjoukkuetta.

Pesistä paikan päällä

Sonera Stadium, keskiviikkoilta, klo 18. Sade vihmoo kentän pintaa. Kehno sää on jättänyt leijonanosan katsojista kotiin, mutta katsomoon rohjennut reilu tuhatpäinen katsojakunta osoittaa syvää mielenkiintoa kansallispeliä kohtaan. Molempia joukkueita kannatetaan tunteella ja kohahdukset täyttävät lehterit; huippupesäpallo ei ole jokapäiväinen näky pääkaupungissa ja huippusuorituksille osataan antaa arvoa.

Haastava keli pitää ottelun vähäjuoksuisena, mutta ottelun loppu herättää silti kiihkeitä tunteita. Ahdingossa toisella jaksolla ollut Jymy saa sankarin lukkarilegenda Toni Kohosesta, kun kolmospuolen läpilyönti nostaa Jymyn rinnalle ja ohi.

Yleisö osaa arvostaa huippusuoritusta ja juniorit seuraavat silmä tarkka idolinsa otteita. Tätä lyöntiä harjoitellaan sitten kavereiden kanssa, aina tuuletusta myöten!

Junioreille päivä onkin tärkeä, sillä miesten Superpesiksen seuraaminen kun ei ole heille arkipäivää. Jymyn pelinjohtaja Mikko Kuosmanen on samaa mieltä.

– Kun mietti lisenssipelaajien määrää Etelä-Suomessa, niin se on tosi iso määrä. Meillä on ollut täällä hyviä tapahtumia aikaisempina vuosina, noin 3000-4000 katsojaa ja tämä on kunnia-asia pelaajille. Ennen kaikkea nuorten pelaajien ja pesiksen näkyvyyden kannalta tämä on iso asia, Kuosmanen näkee.

Vierailun tärkeyden huomaa pesisjunioreista. Kun Jymy vieraili tiistaina Helsingin Roihuvuoressa naisten Superpesisottelussa Roihu-Lapua, parveili pelaajien ympärillä nimmarinmetsästäjiä. Jopa taustahenkilöstöltä pyydettiin nimmareita. Vaikka nuorille kerrottiin, etteivät kyseiset herrat edes pelaa Superpesistä ei sillä ollut lapsille minkään maailman merkitystä.

– Hei mutta tekin ootte Jymyläisiä!

Mitäpä sitä haromaan vastaan, onhan se nimikirjoitus täten annettava.

Videossa pätkää Janos Uotilan ja Roope Korhosen kovuuslyöntikilpailusta Roihuvuoressa!

Mää ja Tapparan mies

Tampere, Kaupin urheilupuisto, perjantai-ilta. Keskiviikkona alkanut pilvinen sää ja ajoittainen sade on vihdoin väistynyt ja kentällä temmeltää Jymypelaajien lisäksi lapsia ja nuoria pesäpallon merkeissä. Jymyn avoimet harjoitukset ovat juuri loppuneet, ja pelaajat ovat jääneet kentälle jakamaan nimikirjoituksia, antamaan pelivinkkejä ja myös kopittelemaan junioreiden kanssa. Tilanne on monille varmasti muistettava ja ikimuistoinen.

Jokin tässä näyssä saa sisällöntuottajankin mielen hyvälle tuulelle. Vielä hetki sitten vallinnut väsymys ja huonotuulisuus häipyivät kuin tuhka tuuleen, kiitos kentällä vallitsevan vilpittömän iloisen mielen (ja kioskin pesismakkaran).

Ei tässä auta kuin hymyillä hämmentyneenä. Kyllä se pesis Etelä-Suomessakin kiinnostaa, vaikka sen myöntäminen ei muodikasta olisikaan. Ehkä se on pesiksen taktinen kiehtovuus, ehkä se on kesäillan ja ystävien yhdistelmä. Retrohan on nyt in, kenties pesäpallo onkin sopivan eksoottinen laji pallonlyönnistä vieraantuneiden kaupunkilaisten makuun.

Tiedä häntä. Yksi asia on kuitenkin varma: klo 16 Tampereella sitä harvinaista herkkua on Pirkanmaalla tarjolla, miesten Superpesiksen muodossa!

-AH