Pelipäiväblogi: Ristiin rastiin
”Hiukassa on porukkaa kuin 90-luvulla.”
Toimittajakollegani kuvaili näillä sanoilla Hiukan pesäpallostadionille valuneen yleisömassan määrää maanantai-iltana, kun käynnissä olivat suunnistuksen MM-kisojen sprinttimatkojen finaalit. Maalialue törötti keskellä etukenttää ja yleisöä velloi niin katsomossa kuin kentän pinnalla.
Mieleni teki korjata tilanne lausahtamalla: ”Hiukassa on porukkaa kuin 2011 viidennessä finaalissa”, mutta jätin sen lopulta tekemättä.
Istahdin hetkeksi katsomoon ja katsoin ympärilleni. Väkeä oli todella kuin pipoa. Kummaksuin kuitenkin lajin outoutta ja tapahtuman erikoista atmosfääriä. En ymmärtänyt suunnituksen nyansseista kovinkaan paljoa, kosketuspinta lajiin kun löytyi ala- ja yläkoulun liikuntatuntien suunnistuksesta, jolloin rasteissa olleiden urheilutähtien kuvat sumplittiin puhelimitse kavereiden kanssa oikein, ajan säästämiseksi.
”Jaa, sekö on Häkkisen Mika siinä nelosrastilla? Tuossa uimahallin nurkalla taas on Litmasen Jarin kuva. Nähdään Kohta jäähallin edessä.”
Myöntäkää pois, kaikkihan tätä tekivät.
Kummastelin myös kannattajien käytöstä. Ihmiset olivat äärimmäisen hyväntuulisia. Kakkospuolen katsomossa nousi joukko sveitsiläisiä ylös hurraamaan, Sveitsin oman tytön, Simone Nigglin saapuessa maaliin. Voin vaikka vannoa, että tuo sveitsiläisryhmä pyysi kohteliaasti anteeksi heidän takanaan istuneiden ihmisten hetkellistä näkökentän katkeamista kentän pintaan.
Mitä ihmettä nämä ihmiset täällä tekevät? Telkkaristahan tämän saman näkisi ja oikeastaan moninkertaisesti paremmin. Täällä nämä samat naamat vuodesta toiseen tervehtivät toisiaan, moikkaavat hyvästiksi, kunnes taas seuraavana vuonna toistavat saman tempun uudelleen. Tuntuu kuin sillä ei olisi edes väliä, kuka näistä kinkereistä poistuu menestyksekkäimpänä. Mikä järki täs-
Tajusin samassa osallistuvani itse tulevana viikonloppuna pesäpallon Itä-Länsi-tapahtumaan Hyvinkäällä.
Ymmärsin suunnistajia hetki hetkeltä paremmin.
Päivän kannattajat:
Immo ja Kosti Rautiainen. Pojat olivat seuranneet televisiosta Miesten sprinttifinaalia, samaan aikaan kun etu- ja takapihalta vilisi suunnistajia rastien kimpussa. Boströmin tullessa kohdalle pojat päättivät huutaa väliaikatuloksia ja siivittää Mårtenia kannustushuutojen kera omalta parvekkeelta. Tiedä vaikka saisimme kiittää Mårtenin pinkomasta kultamitalista Rautiaisen veljeksiä!
Päivän twiittaus:
”Sprinttisuunnistus, aivan loistava tv-laji, varsinkin kun rastit kotikylässä #woc2013 #kirjasto #hammaslääkäri #hiukka #3_jatke” – Mikko Korhonen seurasi suunnistusta tyytyväisenä television välityksellä.
Katsotaan, jos jokunen suunnistaja eksyisi tänäänkin stadionille seuraamaan Sotkamon ja Pattijoen välistä pesäpallo-ottelua!
-AH