Pitkäaikainen Jymyfani Erik Seppälä on poissa
Vuosikausia intohimoisesti Sotkamon Jymyä läheltä seurannut Erik Seppälä (1959-2021) on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Ruotsissa asunut Seppälä oli vuosikymmenien ajan tuttu, iloinen ja ennen kaikkea äänekäs näky Hiukan pesäpallostadionilla, jonka intohimo pesäpalloon haki vertaistaan.
Ensimmäisen kerran Erik Seppälä vieraili Sotkamon Jymyn pelissä kesälomalla 1996 Sallassa asuneiden serkkujensa kanssa. Sotkamossa käynnistä oli ollut puhetta aiempina vuosina ja Erik oli seurannut tarkasti Jymyn menestystä. Hän oli puhunut kunnioituksella Sotkamosta: itärajan pieni kunta, joka pärjää loistavasti, Suomen sisukkaimmat asukkaat.
Kun ensimmäisen kerran oli käyty, seuraavana kesänä Erik tuli jo suoraan Sotkamoon. Tästä tuli tapa lähes kahdeksi vuosikymmeneksi. Erik urakoi runsaasti talvella töitä kotonaan Keski-Ruotsissa Lindesbergissä, että pystyi viettämään pidemmän kesäloman Suomessa ja katsomaan kaikki Jymyn ottelut. Sotkamossa hän majoittui matkustajakoti Tikkasessa, jossa useampaa kieltä taitaneena toimi jopa tulkkina muille kansainvälisille vieraille.
Erik ei omistanut ajokorttia, joten vieraspeleihin matkasuunnitelmat piti tehdä tarkasti, kulkuyhteydet julkisilla kun eivät aina onnistuneet suorinta reittiä.
Vuosien aikana Erik oli aina siellä, missä Jymykin oli. Useita kertoja hän jopa matkusti joukkueen mukana vieraspelireissuille.
– Erik nautti joukkueessamme arvostusta. Se pikkupoikamainen, aito innostus lajiin ei voinut olla välittymättä jokaiseen pelaajaan. On poikkeuksellista, että joku muu kuin joukkueen jäsen matkustaa joukkueen bussissa, Superjymy Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuosmanen avaa.
Erikiä kaiholla muistelevat monet Jymyn superpesisjoukkueen pelaajat.
– Erik oli yksi hyväntahtoisimmista ihmisistä kenet olen tavannut. henkilökohtaisesti Erik tuntui itselle enemmän joukkueen jäseneltä kuin fanilta, Immo Rautiainen korostaa.
– Erittäin lämminhenkinen persoona, joka pääsi todella lähelle joukkuetta. Jollain tavalla hän oli jopa joukkueen jäsen. Kyllä se kertoo omistautumisesta sekä Jymylle että lajille, jos on paikalla aina kaikissa harjoituksissa ja peleissä, Toni Kohonen muistelee ja viittaa Erikin talviseen työmäärään Ruotsissa, jotta voi pyhittää kesän pesäpallolle Sotkamossa.
Intohimon ja ahkeran tilastoinnin myötä Erik kerrytti vuosien saatossa vahvan ymmärryksen kansallislajistamme. Tämän muistaa myös Kohonen.
– Erikin tietämys lajista oli uskomattoman mittava. Hän ehkä osittain jopa hieman peitteli sitä tietoutta, mitä hän oli vuosien varrella itselleen ammentanut.
Usein Jymyn harjoituksissa Erik toimi myös pallopoikana takakentällä. Rautiainen muistaa myös erään tarinan, joka kuvastaa Erikin luonnetta parhaalla mahdollisella tavalla.
– Erik oli pallopoikana takarajan takana, kun pallo kimposi räpylästä hänen päähänsä. Samassa rytäkässä silmälasit meni rikki ja päähän tuli verta vuotava vekki, mutta hän ei suinkaan ollut huolissaan itsestään. Häntä kiinnosti vain se, että miten lyöjälle kävi ja onhan hän kunnossa tapahtuneesta.
Fanittaminen ei missään nimessä rajoittunut pelkkään miesten Superpesikseen, vaan Erik oli katsomossa kannustamassa äänekkäästi myös Jymyn alempien sarjojen ja junioreiden joukkueita. Aikataulujen salliessa Erik matkusti näiden joukkueiden mukana vieraspeleihin toimien vapaaehtoisena huoltajan toimissa. Kannustaminen ja vastustajille kuittailu sujui häneltä niin katsomossa kuin vaihtopenkiltä. Pelien ulkopuolella Erik oli kuitenkin kaveri kaikkien kanssa.
Erik piti aina suomalaisten puolta, olipa urheilulaji mikä hyvänsä ja Ruotsissa Volvon tehtaalla käytiin hyväntahtoista kiusoittelua tehtaan väen kanssa lopputulosten mukaan. Erik joutui monesti kuuntelemaan ruotsalaisten kukkoilua voitetun pelin jälkeen, mutta suomalaisten voitot maistuivat sitäkin makeammalle. Jymyn Roope Korhonen muistaa elävästi, miten Erikin ammatista oli hyötyä myös pelireissulla. 2000-luvun alkupuolella Jymyn A-pojat matkustivat ratkaisevaan välieräotteluun Koskenkorvalle, kun bussin kaasu alkoi temppuilemaan.
– Erik avasi bussin lattialuukun ja painoi kepillä kaasua Koskenkorvalle asti, jotta pääsimme perille.
Pesäpallon osalta Erik oli ylpeä siitä, että suomalaisilla on tällainen peli, ja ruotsalaiset eivät osaa sitä ensinkään. Erik rakasti urheilun lisäksi myös kalastusta. Pesäpallon seuraamisen ohessa hän ehti joskus käydä Sallassa sukuloimassa ja kalastamassa. Tilastot tehtiin myös kalareissuista tarkasti.
Erik tuli tunnetuksi kautta Suomen intohimoisena pesiksen ystävänä, jonka tavaramerkkinä oli kaulassa roikkunut sekuntikello ja täynnä tilastomerkintöjä ollut vihko.
– Katsomosta kuului aina viiltäviä analyyseja niin treeneissä kuin peleissäkin, kuka milloinkin tuli kolmoselta kotiin mihinkin aikaan ja siten hän oli myös oiva apu pelaajille ja joukkueelle, Kohonen muistelee.
Sotkamon Jymy ottaa osaa Erikin läheisten suruun.
Alla olevat kommentit on poimittu sosiaalisesta mediasta suru-uutisen tavoitettua koko pesäpalloyhteisön. Niistä voimme päätellä, että Erik jätti olemuksellaan ja intohimollaan lähtemättömän vaikutuksen moniin:
”Surullinen uutinen. Huikea persoona, joka painoi talvet pitkää päivää Ruotsissa voidakseen katsoa kesät pesäpalloa Sotkamossa ja muuallakin. Ihan sama ikäluokalle, sarjatasolle tai sukupuolelle – Erik oli katsomossa. Lajin ja Jymyn hienoutta, että periaatteessa täysin ulkopuolinen ihminen pääsee noin lähelle joukkuetta. Ja saihan Erik myös 2013 A-poikien SM-kullan pelinjohtajana ja nimen Pesäpallokirjaan 2014. Hieno ele joukkueelta nimetä Erik ratkaisupelin pöytäkirjaan 2. Pelinjohtajaksi.”
Mika Moilanen
”Lepää Erik rauhassa. Intohimosi ja omistautuneisuutesi lajille ja Sotkamon Jymyn kannattamiseen oli suurta ja arvostettavaa!”
Janne-Pekka Pesonen
”Erikille kepeät mullat. Upea persoona. Kerran Sotkamossa unohdin viimeisen lyöjän enkä viitsinyt lähteä kiipeämään kuuluttamoon, niin kysyin Erikiltä kuka löi vuoroparin toisen juoksun ja peli jatkui.”
Mikko Meriläinen
Taisi olla vuosi 2009, kun Erik tuli la-iltana Saarikentälle jo yöksi, kun seuraavana päivänä Sotkamo saapui Vimpeliin pelaamaan. Käytiin jututtamassa ja erittäin hyväsydäminen Erik oli.”
Severi Lassila
”Yksi kaikkien aikojen kovimmista faneista! Muistan joskus 2000-luvun alkupuolella, kun olin Ulvilassa katsomassa Jymyn peliä, niin hän kertoi eräälle paikalliselle, kuinka oli julkisilla kulkuneuvoilla tullut Sotkamosta Ulvilaan. Ei muuten ollut ihan suorin reitti.”
Ari Kyllönen
”En muista vuotta kun Erik oli tullut matkustajakodista Hiukkaan Vimpeli loppuotteluun… oli joutunut pyytämään erästä herrasmiestä siirtymään kadulla että pääsee kulkemaan tietyn sadevesikaivon oikealta puolelta… että hiukkasen taikauskoakin oli.”
Keijo Kähkönen
Kauniit muistot ja tarinat lämmittävät meitä myös surun keskellä.
Teksti: Olli Korhonen & Juuso Hyvönen
Kuvat: Juho Huusko, Juuso Hyvönen & Janne Kuronen
