Poika jäi Sotkamoon – pienet erot Jymyn eduksi loppuottelusarjassa
Sotkamon Jymy – Vimpelin Veto 1-0 (1-1, 3-2)
Miesten Suomen mestaruus ratkesi sunnuntaina Marjex Stadionilla Sotkamon Jymyn voittoon. Seurahistorian 20:s miesten kultamitali varmistui samalla kaavalla, jolla viime viikonlopun finaalivoitot ratkesivat: avausjakso tasattiin ja toiselta jaksolta Jymy väänsi juoksun voiton.
Todella tasainen ja valtavan paljon pieniä marginaaleja sisältänyt sarja ratkesi kainuulaisten eduksi vahvalla ulkopelaamisella, joka jäädytti Vedon sisäpelikoneen. Vaikka yksikään ottelu ei edennyt supervuoropariin, nähtiin sarjassa kolme tasapelijaksoa, neljä jaksoa juoksun erolla ja vain yksi (Vedon lauantaina kolmella voittama) useamman juoksun erolla päättynyt jakso. Hallinnan tunnetta vaihdeltiin useita kertoja ja yllättävissäkin kohdissa sarjan aikana, mutta Jymy oli lopulta sitkeä ja nousi aina vain uudestaan pinnalle ahtaissa paikoissa. Vedolle on annettava tunnustus, joukkue oli erittäin kova ja taipui vasta oltuaan sarjassa liian monta kertaa pinteessä jaksojen ratkaisuhetkillä.
Sunnuntain ratkaisevaksi muodostunut ottelu alkoi Aapo Komulaisen hutunkeittovoitolla ja Jymy lähti ulkoa. Vedon kärjestä syntyi kaksi paloa kakkoselle, mutta jälkimmäinen oli takapalo Aleksi Lassilan edetessä kolmoselle. Edellispäivänä neljä kertaa kotiuttanut Jukka-Pekka Vainionpää kumautti keskelle väliin ja Lassila ehti täpärästi Superpesiksen parhaan kopparin Jussi Korhosen huippusuoritusta vastaan. Tilanne purkautui, eikä vierasjoukkue saanut vuorossa uutta yritystä johdon lisäämiseen. Sisäpeliään sotkamolaiset olivat muuttaneet edellispäivään verrattuna, kun Iivari Vihanto palasi keulaan ja Komulainen vaihtoi Aleksanteri Huotarin kanssa numeroita. Myös Jymylle kaksi paloa keulasta, mutta ei miestä kolmoselle. Peräpäästä loppuottelusarjassa sataprosenttisesti kentälle mennyt Kalle Kuosmanen saateltiin Roope Korhosen toimesta kolmoselle ja hän itse haki kotiutusta kolmospussista, mutta Juho Heikkala poltti.
Toisessa vuorossa Veto jäi ilman tilannetta Aleksanteri Huotarin napattua Vainionpään tillikan kopiksi kahden palon arvoisesti kakkostilanteessa. Jymy rakensi kärjestä ajon Roopelle, jonka viimeinen lyönti kakkossaumaan nousi sen verran, että Severi Lassila syöksyi sen hienolla suorituksella kopiksi. Kentän tyhjennyttyä Jymy jätti lopulta lyönnit Kuosmaseen kolmatta vuoroa silmällä pitäen. Vimpeliläisten kolmannella yrityksellä violetit torjuivat kärjen kentällemenot ja lopulta kaikki palot jäivät neljälle viimeiselle lyöjälle. S. Lassilan vaihtoyritys nousi kopiksi, jonka vuoksi Vainionpäälle ja Janne Mäkelälle ei enää riittänyt ruokaa.
Myös Jymy ahdistui vähillä paloilla viimeisille lyöjille, kun Kuosmanen paloi kakkoselle ja kärjen kiiturit eivät päässeet kentälle. Hannes Pekkisen lyödessä etutilanteeseen nähtiin yksi sarjan kummallisuuksista. Pekkisen ensimmäisellä etulaittoman jälkeen Niko Korhonen ei tuomariston (eikä tämän tekstin kirjoittajan) mielestä käynyt ykköspesässä. Pelaajan on laittomalla irti oltuaan kosketettava edellistä pesää saadakseen etenemisoikeuden, muuten kyseessä on pesärikko hänen astuessaan seuraavaan pesään. Kun Pekkinen löi uuden vaihtolyönnin, heitti J. Heikkala pallon kolmospesän ja veljensä ylitse. Niilo Piiponniemi kiiruhti Jymylle tasoituksen harhaheitolla, ja perässä juoksi kotiin myös N. Korhonen. Pelituomari Tommi Nupponen tuomitsi hänet palaneeksi kakkoselle pesärikolla, joten Jymy ei saanut tilanteessa johtojuoksua eikä tuomaristo joutunut myöskään miettimään sitä, oliko Korhosella edes etenemisoikeutta kotiin ko. harhaheitolla.
Vasta ottelun videotallennetta tarkemmin tutkimalla voidaan havaita, että Korhonen kävi kuin kävikin pesässä välittömästi laittoman jälkeen. Tämän myötä hän myös kuittasi kaaren suuntaan, että asia on kunnossa, kun kotijoukkueen jäsenet muistuttivat ennen Pekkisen viimeistä lyöntiä pesässä käymisestä. Mutta tuomaristo ei ehtinyt nopeaa käyntiä havaita, joten palo tauluun oli tuomio tilanteessa. Kuten yllä mainittua, ei kirjoittaja halua tässä kohtaa omien havaintojensa perusteella syyllistää tästä millään tavalla tuomaristoa. Olisin tuominnut nimittäin samalla tavalla ja videotarkistukseen asiasta, josta on ”varma”, on hankala lähteä.
Johtojuoksun teko ei Jymyltä enää onnistunut, eikä Vedoltakaan neljännessä, kun Vainionpään yritys liimautui Kuosmasen räpylään. Sotkamolaisten viimeinen tasoittava oli pannukakku, kun voiton ollessa tarjolla joukkue ei saanut ainoatakaan kärkilyöntiä ja vain kolme etenijää edes ykköselle.
Avausjakson kolmostilanteet 3–3 ja kärkilyönnit Vimpelille 18–12. Toisen puolikkaan alkuun violetit pelasivat kelpo sisävuoron ja yritykset Roopelle ja Aapolle. Ensin mainitun viimeinen lyönti kolmospussiin osui ykköseltä edennyttä Pekkistä jalkaan ja oli laiton. Komulaisen viritys jäi tappimies Olli Heikkalan hanskaan. Veto otti tasoittavalla jälleen johdon ja hallinnan. Yhden palon ajolähtö keulasta ja Vainionpää löi kahden kolmospuolen kokeilun jälkeen kolmossauman puhki, Kanala kotipesään.
Jymy haki lyöntijärjestyksen oikaisua ja tilanteen rakentelua kakkoskeulasta. Kuosmanen saatiin kuljetettua kolmoselle, mutta merkkivirheen takia hän irtosi ennen aikojaan ja vuoro näytti kuivuvan kasaan. Roope Korhonen järjesti vielä Jussi Korhosen kakkoselle ja sitten ensimmäistä (ja lopulta ainoaa) kertaa finaalisarjassa mailanvarteen tarttuneen Ville Kotron lyöntivuorolla tapahtui. Kotro löi ensin kolmospuolelta polttaja J. Heikkalan hieman kompuroidessa Korhosen täpärästi kolmoselle. Toiselle syötölle Kinnunen antoi ensin matalan ja sitten epäonnistui seuraavassa syötössä nykäisten sen itseensä päin vääräksi: Korhonen kotiin vapaataipaleella ja Jymy oli jälleen pelissä mukana, vaikkei ollut lyönyt yhtään juoksua!
Kun Jymy perään kesti Vedon voimakkaan hyökkäyksen ja torjui palottomasta ajolähdöstä kolmesti – Kuosmanen, Komulainen kärpäsellä ja Jere Vikström upeasti Mäkelän mailanvempautuskotiutuksesta syöksyen polttaen – oli joukkueella momentum. Sisävuoron alkuun Vihanto vapaalla kärjeksi, seuraavaksi Vikströmin ohituksesta S. Lassila ei onnistunut palon paikasta. N. Korhonen vaihtoi lyhyellä pienellä takapesät täyteen ja 3350-päinen kotiyleisö oli hurmiossa. R. Korhosen toisella lyönnillä Mikko Kuosmasella oli hyökkäyskäsky viuhkassa. A. Lassila syöksyi hidastetun katki, mutta ei pystynyt polttamaan Vihantoa. Myös seuraavilla lyöntivuoroilla Jymy haki ratkaisua linjan etupuolelta. Pekkisen varsilyönnistä Kanala poltti Vikströmin, mutta seuraavaksi lyönyt kapteeni Komulainen suuntasi hidastetun hieman keskemmälle ja Kanala joutui tyytymään takapaloon kolmoselle, nimittäin Niko Korhonen ei ollut poltettavissa: 3–1!
Vimpeli taisteli edelleen. Yhden palon ajolähtö kolmannen tasoittavalla Vainionpäälle, joka haki ratkaisua tällä kertaa kakkosrajasta Huotarin tontilta. Palo kotipesään Kanalasta. Mäkelä piti joukkueensa mukana pelissä tyylipuhtaalla kumuralla merkistä viimeisellä kahden palon paikassa. Anttila toi 3–2. Juho Heikkalalle avautui samalla mahdollisuus lyödä jakso tasoihin, mutta Komulainen vaikeutti ratkaisevasti kotiutusta, joka jäi etulaittomaksi. Jymy oli kolmen palon päässä mestaruudesta.
Isäntien neljäs yritys ei tälläkään jaksolla sisältänyt erityistä raportoitavaa: kaksi ykköstilannetta. Veto lähti kärjestä ja Jere Saukko eteni toisena yrittäjänä ykköselle. Kanala ratkoi ykköstilanteen kovalla kakkossaumalyönnillä, jota Vihanto otti hieman huolimattomasti kiinni ja pallo rullasi hiekalle. Vimpelillä oli tasoitus- ja voittojuoksuun oikeuttavat etenijät paloitta takapesillä, kun sisävuoroa oli pelattu vain 86 sekuntia. Vainionpää pääsi siis yrittämään, ja sai väärän alle. Jatkettu näpy ei täysin onnistunut toisella ja Kuosmanen oli paikalla. Ensimmäinen palo kotiin. Viimeisen Jymy otti tietenkin pois ja edellisellä lyönnillä takavaihdon ottanut Kanala jäi yksinäiseksi etenijäksi kolmoselle. Anttila ja Rinta-aho täyttivät vielä pesät ja tasoitusjuoksua yrittämään Mäkelä. Ensimmäinen lyönti oli tappilähtöyritys väliin, mutta se jäi Kuosmaselle kopiksi ja Kanalan oltua irti oli kotiyleisöä riemastuttanut toinen palo tosiasia. Toisella Mäkelä vei molempia etenijöitä, mutta keskipussiin leikkasi Kuosmanen ja heitti ottelun päättäneen palon Niko Korhosen räpylään kakkoselle.
Katsomo räjähti huutoon ja violettipaidat riensivät keskelle kenttää juhlimaan vuoden 2023 miesten pesäpallomestaruutta.
”Huikea fiilis. Vuosi on tehty töitä, sisäpeliin paljon panostettiin ja kivijalka rakennettiin ulkopelin päälle näitä kelejä varten. Ja tehtiin oikeita päätöksiä”, iloitsi ensimmäisenä viidenteen mestaruuteen pelinjohtajana (aiemmat 2009, 2011, 2012, 2013) pystynyt Kuosmanen tuoreeltaan. Hän kiitteli Jani Komulaisen työtä, jonka myötä tyhjästä ei tarvinnut aloittaa vaan pitkäjänteinen työ oli pohjalla.
”Joukkue oli nälkäinen ja erittäin voitontahtoinen. Näin sitoutunutta ryhmää ei ole ehkä aiemmin ollut [verrattuna aiempiin mestaruuksiin]”, analysoi Kuosmanen.
Toisen jakson tilanteet Vimpelin eduksi peräti 11–6, mutta Jymyn ulkopeli piti. Parhaina palkittiin ulkopelissä viisi paloa tehnyt ja kärkilyönnit 4/7 kirjauttanut Jere Vikström. Kakkospalkinnon ansaitsi lukkarina Vedon lyöjätykit ratkaisuhetkillä pimentänyt ja mestaruusjuoksun lyönyt Komulainen. Vimpelin ykkönen oli neljä paloa heittänyt Kanala (0/1, kl 5/7) ja kakkonen etenijäjokeri Saukko.
Roope Korhosen uskomaton kausi toi hänelle pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon. Palkinto voisi melkein kantaa hänen nimeään, sillä kyseessä oli jo neljäs kerta, aiemmat 2009, 2011 ja 2014. Korhonen oli tällä kaudella miesten superpesiksen lyöjäkuningas runkosarjassa ja pudotuspeleissä, Itä-Lännen kentän paras, hän rikkoi 2500 lyödyn rajan urallaan ja nousi kaikkien aikojen lyöjätilaston kärkeen. Kaiken kruunuksi legenda saavutti kaikkien aikojen ensimmäisenä pelaajana 13:nnen miesten SM-kultamitalin.
Suomen mestarit: Iivari Vihanto (1. SM-kulta), palapelin täydentänyt alkukauden täsmähankinta Jere Vikström (5. SM-kulta), Niko Korhonen (7. SM-kulta), Hannes Pekkinen (2. SM-kulta), Aapo Komulainen (2. SM-kulta), Kalle Kuosmanen (2. SM-kulta), Aleksanteri Huotari (1. SM-kulta), Jussi Korhonen (1. SM-kulta), Ville Kotro (1. SM-kulta), Roope Korhonen (13. SM-kulta), Elmeri Purmonen (1. SM-kulta), Niilo Piiponniemi (6. SM-kulta) ja Lauri Rönkkö (4. SM-kulta). Kokoonpanon ulkopuolella viimeisessä ottelussa olleet ensimmäisen mestaruutensa saavuttaneet pelaajat Juho Keinänen, Samuel Huotari, Kasperi Vehkaoja, Vertti Veittikoski ja Valtteri Virtanen. Valmennus- ja taustaryhmä Mikko Kuosmanen, Jussi Haapakoski, Antti Hartikainen, Saku Komulainen, joukkueenjohtaja Ilkka Kinnunen ja mediapäällikkö Olli Korhonen.
Seurahistoriassa mestaruus oli 20:s ja mitali 30:s. Numeroon 3 päättyneet vuodet ovat viimeisten 60 vuoden aikana olleet usein Jymylle menestyksekkäitä. Seurahistorian ensimmäinen mestaruus saavutettiin 1963, nousu pääsarjaan 1983 ja SM-kultaa Jymy on voittanut myös 1993, 2003 ja 2013. Kaudella 1973 menestystä ei Suomensarjassa pelanneelle edustusjoukkueelle tullut.
Kuvat: Janne Kuronen
Teksti: Juuso Hyvönen
